Luokattoman lukion evoluutio-oppi

Tarkastelen tällä sivulla luokattoman lukion biologian oppikirjaa Elämä
(Juha Valste - Seija Airamo - Mervi Holopainen - Ilkka Koivisto - Teuvo Suominen - Pertti Viitanen. ISBN 951-0-21491-4. WSOY, 1997)
Kirja sisältää 2 kurssia: Kurssi 1 Toimiva eliömaailma ja Kurssi 2 Perinnöllisyys ja evoluutio.

Kurssi 2 alkaa sivulta 167. Aluksi kirjassa on luku Peritty tieto ja sen toteutus sivuilla 169 - 180. Aluksi selitetään DNA ja mainitaan muutaman kerran sana informaatio. Sivulla 175 selitetään eri RNAt (lähetti-, siirtäjä- ja ribosomi-RNA). Luvussa käsitellään myös polypeptidiketjuja ja proteiineja.

Sivuilla 181 - 200 on luku Lisääntyminen ja yksilönkehitys. Aluksi luvussa käsitellään mitoosia ja meioosia, ja suvutonta ja suvullista lisääntymistä. Sivulla 188 mainitaan oleelliset käsitteet iturara ja rekombinaatio Tähän asti teksti on täysin asiallista, mutta sivun 188 lopussa kirja mainitsee sanan "evoluutio" peräti kaksi kertaa. Aluksi kirja toteaa, että rekombinaatiosta johtuen yksilöiden väliset suuret erot aiheuttavat " että lajin mahdollisuudet sopeutua erilaisiin oloihin paranevat ja lajin evoluutio voi edetä nopeammin." Tosiasiassahan rekombinaatiot ja sopeutuminen ovat kreationismia, joten kirja syyllistyy evopropagandaan. Lisäksi kirja väittää "...suvullinen lisääntyminen on evoluution kuluessa yleistynyt...", mutta mitään todisteita kirja ei tietenkään mainitse.

Sivuilla 201 - 230 on luku Perinnöllisyys ja yksilö. Sivulla 204 selitetään oleelliset käsitteet lokus ja alleeli. Sivuilla 205 - 214 käsitellään Mendelin perinnöllisyyslakeja, ja kirjassa on pari esimerkkiä värien periytymisestä. (Siksi ihmettelenkin, miksi monet lukion käyneet väittävät että nykyiset eriväriset ihmisrodut eivät ole voineet ennättää kehittyä Aadamista ja Eevasta. Mendelin lakien mukaan väriskaala saadaan jo F2-polvessa!) Sivuilla 221 - 227 käsitellään eri mutaatioita (somaattiset vs. iturara, ja geeni/piste-, kromosomi- ja kromosomistomutaatiot). Sivulla ei kuitenkaan käsitellä (kuin ohimennen mainitsemalla) mutaatioden haitallisuutta/hyödyllisyyttä.

Sivulta 231 alkaa vihdoinkin luku Evoluutio. Heti sivulla 231 kirja toteaa "Vielä 150 v sitten uskottiin yleisesti, että kaikki eliölajit ovat olleet nykyisen kaltaisia aikojen alusta saakka. Tuo käsitys muuttui, kun alkoi kertyä yhä enemmän todisteita siitä, että lajit ovat ennen olleet toisenlaisia kuin nyt. Samalla ilmeni, että eliölajit muuttuvat yhä edelleen: evoluutio jatkuu ympärillämme kaiken aikaa." Kirja ei siis näytä ollenkaan tuntevan kolmatta vaihtoehtoa, eli tieteellisen kreationismin esittämää rappeutumislajiutumista baramineista. Sivulla 232 kirja toteaa "Biologit pitävät evoluutiota luonnontieteellisenä tosiasiana, eivät teoriana. Populaatioiden muuttumisen näkee sekä luonnossa että laboratoriossa." Kyllähän se evoluutio on tosiasia, jos se määritellään vain populaatioiden muuttumiseksi, mutta silloin tulee paha ongelma: evoluutio ja kreationismi eivät enää ole missään ristiriidassa, vaikka niiden pitäisi olla toistensa vastakohtia. Tosiasissahan muutoksen suunta on otettava huomioon, esim. kun pimeään luolaan joutuva kalalaji menettää silmänsä, niin kyseessä on kyllä muutos, mutta aivan eri suuntainen kuin jos silmättömälle kalalle kehittyisi silmät. Sivulla 233 mainitaan Galapagossaarten Darwininsirkut evoluution todisteena, vaikka kyseessä on selvästi rappeutuminen samasta baraminista, eli siis tieteellisen kreationismin todiste. Samalla sivulla esitetään koirien jalostus evoluution todisteena, mutta ei sanallakaan mainita että mitä pitemmälle koiria jalostetaan, sitä enemmän niillä on erilaisia vikoja ja sairauksia. Sivulla 234 määritellään "Evoluutio on muutosta populaation geenialleelien lukusuhteissa." Todella omituinen määritelmä, koska tuo muutos ei edellytä edes niitä synteettisen evoluutioteorian perustana olevia hyödyllisiä mutaatioita!!! Eikä alleelien lukusuhteiden muutos todellakaan todista lajien voivan kehittyä monimutkaisemmiksi lajeiksi, eikä kerro mitään alkusolusta, eikä todista täysin uusien ominaisuuksien voivan syntyä jne. Lisäksi, kuten edellä totesin, muutokset eivät ole mitenkään ristiriidassa tieteellisen kreationismin kanssa. Kreationismikin on muutosta populaation geenialleelien lukusuhteissa...

Sivulla 236 on otsikko "Evoluution merkit". Sisällöstä päätellen pitäisi kai olla "Evoluution todisteet", mutta ehkä tekijät itsekin tajuavat todisteidensa heikkouden...? Sivuilla 236 - 239 käsitellään fossiileja. Kirjan mukaan "Ne ovat selvimpiä todisteita siitä, että evoluutiota on tapahtunut." Ja sivulla 237 "Fossiilista näkyy joskus selvä muuttuminen muinaisesta eliömuodosta kohti nykyisen kaltaista lajia. Tällaisia rakenteen muuttumisen osoittavia fossiilisarjoja tunnetaan useista eläinkunnan pääjaksoista ja myös pienemmistä takosonomisista yksiköistä, kuten heimoista. Esimerkki tällaisesta on alkeellisten selkäjänteisten kehittyminen leuattomiksi alkukaloiksi, näiden muuttuminen leuallisiksi ja edelleen luukaloiksi. Tätä sarjaa jatkaa edelleen alkeellisten sammakkoeläinten kehittyminen luukaloista, alkumatelijoiden kehittyminen sammakkoeläimistä ja lopulta nisäkäsliskojen... Nisäkkäät ovat kehittyneet nisäkäsliskoista." HASSUA, ensin evoluutio määritellään alleelien lukusuhteiden muutokseksi ja heti perään heitetään sarja alkeellisista selkäjänteisistä nisäkkäisiin!

Sivulla 237 käsitellään ns. eläviä fossiileja, jotka ovatkin hyviä esimerkkejä siitä, kuinka evotiede on erehtynyt. Sivulla 238 käsitellään fossiilien iänmääritystä. Kirja toteaa "Fossiilien ikä jouduttiin pitkään arvioimaan vain sen perusteella, mikä oli niiden sjainti kerrostumissa ja suhde muihin fossiileihin. Näin pystyttiin määrittelemään fossiilin suhteellinen ikä... Sellaisia muinaisia eliöitä, joista on jäänyt runsaasti fossiileja ja jotka ovat eläneet maapallolla laajalti suhteellisen lyhyenä, tunnettuna aikana, kutsutaan johtofossiileiksi. Usein kerrostumien ja muiden fossiilien suhteellinen ikä määritellään edelleen juuri johtofossiilien perusteella". Sitten kirja mainitsee radiokatiivisuuteen (puoliintumisaikaan) perustuvat absoluuttiset iänmääritykset, mutta selittää tarkemmin vain C-14 menetelmää, jota voidaan käyttää vain suhteellisen nuorten fossiilien ajoitukseen. Ja ajoitusmenetelmiin liittyvistä ongelmista ei tietenkään mainita sanaakaan.

Sivulla 239 tarjoillaan rakennetta, yksilönkehitystä ja surkastumia evoluutio todisteeksi. Rakenteesta on esimerkkinä eturaajojen luut, mutta niistä kirjakin totetaa "...samat luut, tosin aivan erimuotoisina ja usein surkastuneina tai toisiin luihin sulautuneina." Sivulla 240 on piirrettyjä kuvia alkion- ja sikiönkehityksestä (yksilönkehitys), herää kysymys että ei kai vaan ole niitä E. Haeckelin piirroksia, jotka virallinenkin tiede on ajat sitten myöntänyt väärennöksiksi. Ja virallinenkin tiede on myös todennut rekapitulaatioteorian vääräksi. Surkastumista puhuessaan kirja sentään osaa mainita, että umpilisäkkeestä "...on tullut infektioita torjuvan imukudosjärjestelmän osa." Eli ei se niin surkastunut olekaan... ja lisäksi on syytä huomata, että surkastuminen eli rappeutuminen on selvä todiste tieteellisen kreationismin rappeutumislajiutumisesta, sen sijaan surkastuminen ei todellakaan todista evoluutioteorian edellyttämästä kehityksestä.

Sivuilla 242 kirja mainitsee lajinkehityksen(!) todisteeksi koivumittari- perhosten teollisuusmelanismin. Todella omituinen todiste: lähtötilanteessa oli sekä tummia että vaaleita perhosia. Teollisuuden saasteet aiheuttivat puiden tummumisen, jolloin linnut söivät enemmän vaaleita perhosia, josta tietysti seurasi tummien osuuden lisääntyminen. Nykyään saasteet ovat vähentyneet, jolloin linnut syövät taas tummia perhosia ja vaaleiden osuus on taas kasvanut. Eli lähtötilanne ja lopputilanne ovat samat, välillä vain tapahtui muutos tummien ja vaaleiden prosenttiosuuksissa. Hyvä esimerkki luonnonvalinnasta, mutta ei todellakaan todista yhtään mitään evoluutiosta! (Lisäksi kirja ei ollenkaan mainitse, että koko juttu perustuu Kettlewellin tutkimukseen, joka on nykyään asetettu täysin kyseenalaiseksi. Perhoset eivät kovinkaan usein oleskele puiden rungoilla, puiden ja perhosten väri ei aina korreloi, sen sijaan uusimpien tutkimusten mukaan ilman rikkidioksidipitoisuus korreloi. Eli vaikka kirja on painettu 1997, tiedot näyttävät olevan korkeintaan vuodelta 1979 :-)

Sivulla 249 mainitaan mielenkiintoinen yksityiskohta: 1900-luvun alussa Suomessa metsästettiin hirviä niin tehokkaasti, että 1920-luvulla Parkanossa suojeltiin noin 50 hirven kantaa, ja kannan urokset olivat hankosarvisia. Niinpä Suomen nykyinen hirvikanta on lähes kokonaan hankosarvista, kun taas Ruotsissa ja Venäjällä on runsaasti lapiosarvisia. Suomen hirvet ovat siis pääsääntöisesti lisääntyneet tuosta 50 yksilön kannasta. Siksi ihmettelenkin, miksi monet evoluutioon uskovat väittävät, että nykyiset ihmiset eivät mitenkään ole voineet lisääntyä Nooan Arkissa sevinneistä kahdeksasta ihmisestä. 50 yksilöä tietysti saattaa sisältää enemmän geneettistä vaihtelua kuin 8 yksilöä, mutta ei välttämättä. Ja hirvien määrän kasvu todistaa eksponentiaalisen kasvun tehon. Joten kumpikaan ateistien argumentti ei päde.

Sivuilla 252 - 256 käsitellään eri evoluutioteorioita. Sivulla 253 esitetään Darwinin luonnonvalintateorian viisi perusajatusta:

  1. Kaikki eliöt lisääntyvät ylimäärin
  2. Yksilöiden välillä on muuntelua
  3. Yksilöiden liiasta määrästä seuraa kilpailu
  4. Seurauksena on luonnonvalinta, joka karsii pois huonot yksilöt
  5. Vain parhaat yksilöt pääsevät lisääntymään

Tässä on tietysti ongelmana se, että kyseessä on koko ajan vain luonnonvalinta, ei evoluutio. Darwinin aikaan ei tunnettu DNA:ta eikä geenejä eikä mutaatioita, joten Darwin esitti täysin virheellisiä ajatuksia mekanismista. Sivuilla 253 - 255 käsitelläänkin nykyistä synteettistä evoluutioteoriaa, mutta ihmeen pintapuolisesti. Sivulla 255 toistetaan määritelmä "Evoluutio on populaation alleelien keskinäisten lukusuhteiden muuttumista", vaikka jo sivulla 237 paljastettiin evoluutiossa olevan kyse alkeellisten eliöiden kehittymisestä monimutkaisemmiksi. Sivulla 255 mainitaan ohimennen, että kehitys ei olekaan fossiililöytöjen perusteella ollut tasaista, ja että monet kannattavat hyppäyksiä. Tekstissä ei edes mainita sanoja gradualismi, punktualismi ja saltaatio. Sen sijaan sivuilla 254 - 256 uhrataan runsaasti tilaa Lamarckin näkemyksille, vaikka ne ovat täysin vääriä (kuten kirjakin onneksi toteaa).

Sivulla 256 on ruutu "Evoluutio pähkinänkuoressa", joka sisältää 13 kohtaa. Yhdessä kohdassa todetaan lyhyesti "Mutaatiot tuottavat populaatioon uusia alleeleja", muut kohdat ovat lähinnä luonnonvalintaa ja yleisiä määritelmiä. Mielenkiintoista, että mutaatiot sivuutetaan näin lyhyellä maininnalla, tuossahan ei ole edes sanaa "hyödyllinen".

Sivuilla 257 - 286 on luku Elämän kehitys. Sivulla 259 on hyvä kuva Millerin laitteesta, jolla saatiin aikaan aminohappoja. Kirja ei kuitenkaan mainitse edes vuosilukua, puhumattakaan aminohappojen määrästä, raseemisuudesta jo monesta mielenkiintoisesta asiaan liittyvästä yksityiskohdasta. Kemiallisen evoluution ja biologisen evoluution ero tekstistä sentään (toivottavasti) selviää, vaikka senkin olisi voinut paremmin määritellä. Sivuilla 266 - 267 on selitetty elämän historia ihan kuvien avulla, tästä pitäisi kaikille selvitä, että evoluutiossa on enemmän kyse historiasta kuin alleelien lukusuhteiden muuoksesta...

Sivuilla 274 - 287 käsitellään ihmisen evoluutiota. Sivulla 277 esitetään kaksi vaihtoehtoista sukupuuta ja todetaan "Samat fossiilit voidaan tulkita eri tavoin..." Herääkin kysymys, että kuinka koko elämän historia voidaan tuntea, kun pelkästään nuorten, ihmisen sukupuuhun liittyvien fossiilien tulkinta on noin vaikeaa!? Sivulla 281 mainitaan, että virallinenkin tiede uskoo Eevaan. Tämä Eeva tosin eli n. 200 000 vuotta sitten, ja alkuperäinen 1980-luvulla tehty tytkimus perustui vain 189:ltä ihmiseltä otettuihin näytteisiin. Sivulla 282 esitetään nykyisten rotujen synnystä kaksi eri teoriaa: Yhteisen syntykodin teoria (Out of Africa) ja Erillisen kehityksen teoria. Virallinen tiede ei siis tunne edes nykyisten ihmisrotujen (negridit, australidit, kaukasidit ja mongoloidit) evoluutiota, mutta silti se väittää evoluutiota faktaksi...

Yhteenveto ja arvostelu

Mielestäni lukion biologian kirja käsittelee evoluutiota todella heppoisesti. Kirjassa on kyllä perusteellisesti selitetty DNA, geenit, Mendelin lait ja muut vastaavat, mutta nämähän liittyvät siihen miten biologia toimii nykyään. Evoluutioon siirryttäessä kirja käyttää epämääräistä määritelmää ja yrittää hämätä lukijaa sekoittamalla alleelien lukusuhteet historiaan. Kirjan mukaan fossiilit ovat selvimpiä todisteita, mutta kuitenkin niitä käsitelään todella lyhyesti ja pintapuolisesti. Muutkin todisteet sivuutetaan muutamalla lauseella. Mutaatioiden merkitystä vähätellään, eikä erilaatuisten (hyödyllinen, neutraali, haitallinen) mutaatioiden eroja selvennetä. Lamarckismia käsitellään suurinpiirtein sama määrä kuin synteettistä evoteoriaa, vaikka kyseessä on biologian eikä historian oppikirja. Gradualismia, punktualismia ja saltaatiota ei edes mainita. Kemiallinen evoluutio ja Millerin koe sivuutetaan todella nopeasti, vaikka aiheesta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjankin. Eläinten ja kasvien kehitys esitetään melko hyvin (sukupuitakin on piirrelty monta kappaletta), mutta todisteet ja perustelut loistavat poissaolollaan. Mitään krittiikkiä ei esitetä missään luvussa, eikä mitään ongelmia mainita. Sivulla 275 sentään mainitaan, että Lucy olikin uusimpien tutkimusten mukaan uros, joten kirja on sentään joidenkin asioiden suhteen ajan tasalla. Yleisvaikutelmaksi jää kuitenkin, että kyseessä on tyypillinen evopropagandakirja.




Takaisin aloitussivulle (index.html).

©TJT 1999 - 2003