Woodmorappe käsittelee Arkin valaistusta arkkikirjansa viidennessä luvussa (Chapter 5. Heating, Ventilation, and Illumination of the Ark). Aluksi Woodmorappe toteaa sivulla 42, että päivällä Arkkiin tietystikin tuli valoa Arkissa olleiden ikkunoiden kautta ja esittää lukuarvoja ja viitteitä, jotka osoittavat että valoa tuli riittävästi lähes kaikkiin Arkin osiin.
Sivulla 43 Woodmorappe toteaa, että niissä osissa, joihin ei tullut luonnonvaloa, on voitu käyttää keinovaloa. Ja näissä tiloissa on voitu säilyttää niitä eliöitä, jotka viihtyvät pimeässä. Joten siitä, että kirkasta valoa ei ollut joka paikassa, on voinut olla hyötyäkin.
Lisäksi täytyy muistaa, että Arkissa oli ruoka- ja vesivarastot, jotka eivät tarvinneet valoa muuta kuin silloin kun ihmiset kävivät niissä.
Sivulla 44 Woodmorappe käsittelee keinovalon lähteitä. Palamiseen perustuvien valonlähdeiden (kynttilät, öljylamput, soihdut) lisäksi Woodmorappe käsittelee biologisia lähteitä, ja toteaa kuinka Kauko-Idässä aikoinaan kerättiin tulikärpäsiä lyhtyiksi. Ja esittää mielenkiintoisen historiatiedon: ...during World War II, the Japanese raised luminous bacteria for purposes of illumination during air-raid blackout (Haneda 1955 p. 338) and the same might have been done on the Ark.. Japanilaiset siis kasvattivat valoa hohtavia bakteereita toisen maailmansodan aikana ja tätä valonlähdettä käytettiin yöllisten ilmahyökkäysten aikana kun normaalit valot piti sammuttaa jotta lentokoneista ei olisi nähty kohteita.
Woodmorappe siis esittää Arkin sisäosien valonlähteiksi:
1. Auringonvaloa
2. Kynttilöitä
3. Öljylamppuja
4. Soihtuja ja muita palamiseen (liekkiin) perustuvia
5. Tulikärpäsiä
6. Bakteereita ja muita bioluminenssiin perustuvia
ja esittää näistä lisätiedot ja viitteet.
Tekstiä on yli kaksi sivua jaettuna kahdeksaan pitkään kappaleeseen ja yhteen vain viisi riviä sisältävään tynkäkappaleeseen. Tässä tynkäkappaleessa Woodmorappe kirjoittaa There are many references to "luminous gems" in ancient literature, along with an apochryphal account of luminous pearls being used on the Ark (von Wellnitz 1979, p.45). If accurate, these descriptions may refer to some fluorspars which light upon being scratched, or else to phosphors (Needham 1962, p.76). However, owing to the difficulty of evaluating this matter, I cannot consider it further.. Jonkun von Wellnitzin mukaan on siis ehdotettu valonlähteiksi jotain valaisevia kiviä, jotka, jos väitteessä on perää, voivat viitata fluori- tai fosforipitoisiin mineraaleihin. Woodmorappe ei kuitenkaan itse näitä tarkastele, koska aiheesta ei ole riitävästi tietoa. Mainittakoon, että täällä Suomessakin myydään edelleenkin kelloja itsevalaisevilla viisareilla, ja aikoinaan samaa itsevalaisevaa materiaalia käytettiin mm valokytkimissä. Ja maanlaisissa tiloissa lattiaan on yleensä maalattu pimeässä hohtava itsevalaiseva opastejuova, jotta kyseisessä tilassa työskentelevät löytävät ulos hätätilanteessa, jossa sähkävalot eivät jostain syystä toimi.