Coynen kirjan sivut 196 - 227

Sivulla 196 alkaa luku Seksi evoluution liikevoimana. Heti otsikon alla Coyne siteeraa Darwinin lausunnon riikinkukkoon liittyen, ja rupeaa sitten ihmettelemään riikinkukon pyrstöä ja sen olemassaoloa haitallisuudesta huolimatta.

Sivulla 197 Coyne toteaa "Riikinkukon pyrstön kaltaisia arvoituksia on runsaasti." ja mainitsee mm. irlanninhirven ja erään sammakkolajin. Riikinkukkoa on käsitelty mm sivuilla
http://creation.com/peacock-poppycock
http://creation.com/the-beauty-of-the-peacock-tail-and-the-problems-with-the-theory-of-sexual-selection
http://creation.com/peacock-tail-tale-failure
ja osoitettu, että jopa evolutionistit itse ovat kritisoineet Darwinin teoriaa seksuaalisesta valinnasta.

Sivulla 198 Coyne kertoo, kuinka lintujen pyrstöillä on tehty kokeita liimailemalla niihin sulkia, maalaamalla eri väreillä.

Sivulla 199 on piirroskuva jonka selitysteksti alkaa "Esimerkkejä seksuaalisesta dimorfismista eli eroista urosten ja naarasten ilmiasussa.".

Sivulla 200 Coyne selittelee termiä "seksuaalinen dimorfismi". Ja kirjoittaa mm. "Biologit ovat toistuvasti havainneet, että urosten seksuaalisesti dimorfiset piirteet vaikuttavat olevan ristiriidassa evoluutioteorian kanssa, sillä niistä seuraa ajan ja energian hukkaa ja ne vaikeuttavat henkiinjäämistä." Samalla sivulla Coyne muistaa taas mainita sekä idolinsa Darwinin että vihaamansa kreationistit "Seksuaalinen dimorfismi oli arvoitus ennen Darwinia. Kreationisit eivät silloin, kuten eivät nykyäänkään, voineet selittää miksi yliluonnollisen Luojan pitäisi tuottaa toiselle, ja vain toiselle, sukupuolelle ominaisuuksia jotka haittasivat sen henkiinjäämistä.". Kreationistien kanta: "Creationists deny neither natural nor sexual selection. For example, we think it’s likely that sexual selection augmented natural selection in producing the different people groups (‘races’) from a single population of humans that were isolated after Babel. See Where did the human races come from? The difference is that creationists recognize that selection can work only on existing genetic information. Evolutionists believe that mutation provides new information for selection. But no known mutation has ever increased genetic information, although there should be many examples observable today if mutation/selection were truly adequate to explain the goo-to-you theory. See Beetle bloopers. Even a defect can be an advantage sometimes.4"
http://creation.com/response-to-pbs-nova-evolution-series-episode-5-why-sex

Sivulla 201 Coyne vihdoinkin esittelee termin "seksuaalivalinta", ja kertoo että sitä on kahdenlaista. Ensimmäinen on urosten välinen suora kilpailu. Toinen on naaraiden tekemä valinta.

Sivulla 202 Coyne julistaa "Olemassaoleva todistusaineisto itse asiassa tukee teoriaa vahvasti ja johdonmukaisesti.". Edellämainituista linkeistä kuitenkin löytyy mm lausunto "But a remarkably candid review, written by evolutionists and published recently in Science journal, refers to the accumulated ‘fatal problems’ of Darwin’s sexual selection theory, and that case studies show it ‘is always mistaken’4 and therefore ‘needs to be replaced’.5"

Sivulla 203 Coyne väittää "Ruumiinkoon seksuaalinen dimorfismi voi monilla lajeilla, me ihmiset mukaan lukien, johtua urosten välisestä taistelusta naaraiden saamiseksi." TV1 esitti syksyllä 2014 evolutionistisen dokumentin, jossa ihmeteltiin miesten ja naisten pituuseroa, ja esittiin useita erilaisia selitysmalleja.

Sivuilla 204 - 205 Coyne kirjoittelee linnuista, sudenkorennoista, tuhatjalkaisista, käärmeistä jne.

Sivulla 206 Coyne palaa naaraiden suorittamaan valintaan ja riikinkukon pyrstöön.

Sivulla Coyne 207 siteeraa A.R. Wallacen tekstiä, jossa hän ehdottaa lintujen pyrstöllä tehtävää koetta. Coyne toteaa "...sellaista koetta ei tehty ennen kuin vuosisata myöhemmin.". Kovin hitaasti näyttää siis evolutionistinen tiede etenevän.

Sivulla 208 Coyne esittelee lisää lintujen pyrstöillä tehtyjä kokeiluja. Ja vastaa erääseen omaan kysymykseensä "Emme tiedä vastausta, mutta on todennäköistä..."

Sivulla 209 Coyne julistaa Darwinin olleen oikeassa, mutta kuten edellä todettiin, me kreationistit emme kiistä sen enempää luonnonvalitaa kuin seksuaalista valintaakaan, vaan sen pystyvätkö ne tuottamaan kehitysopin edellyttämää kehitystä. Tästä asiasta Coyne ei "jostain syystä" kirjoita sanaakaan.

Sivun 209 alareunassa Coyne myöntää "Eräs suurimpia evoluutioon liittyviä arvoituksia on se, miksi suvullisuus kehittyi.".

Sivulla 210 Coyne todistelee suvuttoman lisääntymisen paremmuutta suvulliseen verrattuna ja sivun alareunssa kirjoittaa "Miksi suvullisen lisääntymisen kustannukset eivät ole johtaneet siihen, että se olisi korvautunut partenogeneesillä? Suvullisella lisääntymisellä täytyy selvästikin olla puolellaan jokin valtava kehitysetu, joka kattaa omat kustannuksensa ja enemmänkin. Vaikkakaan vielä ei ole tarkkaa tietoa siitä, mikä tuo etu on, ei teorioista ole pulaa." Coyne käyttää sanaa "teoria" kovin holtittomasti, olisi parempi puhua hypoteeseista tai spekulaatioista.

Sivulla 211 Coyne spekuloi, mutta myöntää sitten "Kaikesta huolimatta biologeja askarruttaa edelleen, riittävätkö mitkään tunnetut edut kattamaan suvullisen lisääntymisen kaksinkertaiset kustannukset.". Jos eivät riitä, niin sittenhän evoluutioteoria on osoitettu vääräksi.

Samalla sivulla Coyne myöntää "Teoria siitä, miksi eri sukupuolilla on eri määrä sukusoluja ja miksi ne ovat erikokoisia, on yhtä lailla sotkuinen." Edellisissä osissa on nähtävissä, kuinka Coyne pitää suurena ongelmana kreationismille (ja evoluutioteorian todisteena) sitä, jos kreationistit eivät kykene selittämään jotain asiaa. Sen sijaan Coyne ei näe mitään ongelmaa siinä, että evoluutioteoria ei kykene selittämään useita asioita. Coyne siis syyllistyy kaksinaismoraaliin.

Sivulla 212 Coyne todistelee sitä itsestäänselvyyttä, että miehellä voi olla paljon enemmän lapsia kuin naisella.

Sivuilla 213 - 216 Coyne lähinnä esittelee eri eläinten parittelukäyttäytymistä. Sivun 216 alareunasta sivulle 217 jatkuvassa tekstissä Coyne on taas harhojen vallassa "Miksi värin ja pariutumisjärjestelmän välillä vallitsisi yhteys, ellei evoluutioteoria pitäisi paikkaansa? Itse asiassa kreationistien eikä evoluutioteorian kannattajien tulisi voida pahoin nähdessään riikinkukon pyrstön.35". Kuten edellä olevat linkit osoittavat, olemme vahvasti eri mieltä.

Sivulla 218 Coyne on edelleenkin harhojensa vallassa "...on juuri sitä, mitä on odotettavissa, jos evoluutioteorian antama selitys seksuaaliselle dimorfismille on totta. Asiassa ei taas ole tolkkua, jos nämä lajit on varta vasten luotu.". Edellisissä osissa jo näimme, että Coyne tarkoittaa jokaisen lajin erikseen luomista nykyisille esiintymispaikoilleen. Siis oppia, jota yksikään kreationisti ei kannata. Ja kuten jo todettiin, seksuaalinen valinta mahtuu kyllä kreationismiinkin.

Sivulla 219 Coyne myöntää Darwinin kiertelevän ja kaartelevan, ja siteetaa pitkän pätkän kyseistä kierteletyä ja kaartelua. Liittyen kysymykseen esteettisesta aistista, joka puolestaan liittyy kysymykseen, mistä valinta johtuu. Coyne selittelee "Mieltymykset eivät aina ole seurausta satunnaisesta sisäsyntyisestä mausta, kuten Darwin arveli, vaan ne ovat monessa tapauksessa ilmeisesti luonnonvalinnan tulosta." Ilmeisesti, ei siis varmasti?

Sivulla 220 Coyne tarkastelee välitöntä (suoraa) hyötyä ja epäsuoraa hyötyä.

Sivulla 221 Coyne kertoo kokeesta, jossa varpusia värjättiin hiusvärillä sen selvittämiseksi, vaikuttaako väri lisääntymismenestymiseen.

Sivulla 222 - 225 Coyne käsittelee hypoteesia, jonka mukaan värit jne viestivät hyvistä geeneistä. Sivulla 225 Coyne sitten toteaa "Nämä kaksi tutkimusta ovat toistaiseksi koko se todistusaineisto, jonka perusteella naaraat valitsevat uroksia, joilla on paremmat geenit. On myös olemassa koko joukko tutkimuksia, joissa vastaavasti ei ole löydetty yhteyttä kumppania koskevien mieltymysten ja jälkeläisten geneettisen varustuksen välillä. Hyvien geenien malli säilyy kuitenkin seksuaalivalinnan suosikkiselityksenä."

Sivuilla 226 ja 227 Coyne kirjoittelee aistisuuntautumismalleista. Coyne spekuloi ja kertoo sitten kokeesta jossa loispeippouroksille liimattiin keinotekoinen töyhtö. Naaraspeipot mieltyivät kyseisiin uroksiin, etenkin sellaisiin joilla oli valkoinen töyhtö. Coyne myöntää "Emme tiedä, miksi naaraat suosivat valkoista, mutta se saattaa johtua..." ja sivulla 227 "...malli saattaa olla tärkeä..." ja "Seksuaalivalinta saattaa ... tuottaa..." ja "Ehkä Darwinin teoria eläinten estetiikasta oli osaksi oikea...".



Takaisin Coyne-sivulle tai aloitussivulle (index.html).

©TJT 2014