Yhteenveto

Yhteenveto luvuista ja lopullinen yhteenveto Coynen kirjasta.

Esipuheessa lähinnä kauhistellaan kreationismin etenemistä ja hyökätään kreationisteja vastaan. Hieman erikoinen alku kirjalle, jonka nimi on Miksi evoluutio on totta, mutta kertoo oivasti Coynen todellisista motiiveista.

Johdanto alkaa Darwiniin kohdistuvalla palvonnalla ja jatkuu uskontoja vastaan hyökkäämisella ja julistuksella evoluutioteorian erinomaisuudesta, ja päättyy kreationismin etenemisen kauhisteluun.

Luvussa Mitä evoluutio on? ei määritellä evoluutiota, siis ei vastata luvun otsikkoon. Sen sijaan luvussa määritellään evoluutioteoria. Sen jälkeen kun on käsitelty vuosina 1743 - 1805 eläneen Paleyn argumentteja älykkäästä sunnittelusta. Evoluutioteorian määrittelyn jälkeen käydään läpi siihen sisältyvät kuusi osaa. Darwin mainitaan useita kertoja. Ja kreationismia vastaan hyökätään valheen voimalla.

Luvussa Kiviin kirjoitettu on aluksi suhteellisen asiallista tekstiä fossiileiden muodostumisesta ja iänmääritysten perusteista, mutta siirrytään sitten valehtelemaan. Väitetään, että kaikki iänmääritykset pätevät poikkeuksetta ristiintarkastettuna, ja että ei ole olemassa vääristä kerroksista löydettyjä fossiileita. Tosiasiassahan sekä keskenään ristiriitaisia ajoituksia että vääristä kerroksista löydettyjä fossiileja on valtava määrä. Lisäksi kommentti C-14 menetelmällä tarkastamisesta viittaa siihen, että Coyne ei oikeasti ymmärrä ajoitusmenetelmiä. Evoluutioteorian todisteeksi esitellään epämääräisiä käppyröitä pienistä muutoksista trilobiiteissä ym eliöissä. Luvussa käsitellään myös kalan maalle nouseminen, lintujen väitetty evoluutio ym perusasioita. Ja hyökätään kreationisteja vastaan.

Luvussa Jäänteet: surkastumia, alkioita ja huonoa suunnittelua väitetään surkastumien olevan yksi painavimmista evoluutioteorian todisteista, vaikka oikeasti ne ovat kreationistisen rappeutumisteorian todisteita, ja todisteita evoluutioteoriaa vastaan. Alkioita käsittelevässä osuudessa esitellään lähinnä rekapitulaatioteorian mukaiset väitteet, vaikka siitä hieman yritetetäänkin sanoutua irti. Ja puolustellaan väärentäjä Haeckelia. Huonoa suunnittelua käsittävässä osuudessa vääristellään ID-liikettä edustavan Behen lausuntoja ja vaietaan aitojen kreationistien vastineista.

Luvussa Elämän maantiede kaivellaan aluksi vuonna 1676 syntyneen Alexander Selcraigin seikkailuja merellä ja siirrytään sitten Darwinin merimatkaan. Ja hyökätään kreationismia vastaan esittämällä olkiukkoja (siis valheita) siitä, miten kreationistit muka selittävät eliölajien esiintymisen, valehdellaan että kreationistit eivät ole selittäneet tiettyjä asioita, ja jopa keksitään absurdi teoria kreationistien puolesta sen asemesta että kommentoitaisiin niitä teorioita joita me kreationistit oikeasti esitämme.

Luvussa Evoluution moottori yritetään todistella luonnonvalintaa ja annetaan kunnia Darwinille, vaikka luonnonvalinnan löysi kreationisti Blyth (1810 - 1873) jo kymmeniä vuosia ennen Darwinia. Mutaatiot mainitaan. Lenskin kuuluisa koe kuitataan muutamalla rivillä. Vaikuttaa kovasti siltä, että Coyne ei ymmärrä ollenkaan genetiikkaa, toisin kuin esim kreationisti, professori Sanford.

Luvussa Seksi evoluution liikevoimana käsitellään mm. seksuaalista dimorfismia ja hyökätään kreationisteja vastaan valheen voimalla. Ja ihmetellään miksi ylipäätään on olemassa kaksi sukupuolta.

Luvussa Lajien synty jatketaan Darwinin palvomista, vaikka myönnetäänkin että Darwin ei selittänyt lajien syntyä. Luvussa käsitellään myös erilaisia lajin määritelmiä (evolutionisteillahan on ainankin 26 erilaista lajikäsitettä). Luvussa palvotaan myös Coynen oppi-isää Ernst Mayria. Ja hyökätään kreationisteja vastaan.

Luvussa Entäs me itse? lähinnä listataan väitettyjen hominidifossiilinen löytäjiä ja niitä löytöjä ja väitettyjen lajien nimiä. Ja mainitaan termi "liberaali kreationisti", sivulla 258 asiayhteydessä joka viittaa siihen, että Coyne on täysin tietoinen siitä mitä kreationismi oikeasti opettaa esim lajiutumisesta, ja näinollen kaikki hänen aikaisemmat kommenttinsa tietoista valhetta. Kirjassa on myös ristiriitaa, toisaalta väitetään ihmisen ja simpanssin DNA:n olevan lähes samaa, ja toisaalta esitellään paljon eroja. Luvun loppupuolella myönnetään ihmisrotujen olemassaolo, ja lopuksi tarkastellaan ihmisten väitettyä evoluutiota nykyaikana. Ja esitetään laktoositoleranssi evoluution todisteena vaikka oikeasti siinä on kyse rappeutumisesta.

Luku Evoluutio lopputarkastelussa on sekava. Ensin kerrotaan jostain esitelmästä tarkempia tietoja antamatta, sitten parilla sivulla kerrataan väitetyt evoluutioteorian todisteet. Ja luvun neljännellä sivulla Coyne kirjoittaa "Tässä kohden voisin yksinkertaisesti sanoa: "Olen esittänyt todisteet. Ne osoittavat, että evoluutioteoria on todenperäinen. M.O.T." Jos tekisin niin, päätyisin kuitenkin pattitilanteeseen, sillä kuten luennon jälkeen tapaamani liikemiehet, monet ihmiset haluavat enemmän kuin vain todisteita, ennen kuin voivat hyväksyä evoluution. Näiden ihmisten mieleen evoluutio nostaa niin perustavanlaatuisia kysymyksiä elämän tarkoituksesta, moraalista ja...". Tuon jälkeen onkin sitten yli 10 sivua tekstiä moraalista, etiikasta, mainitaan Hitler ja Stalin, ja yritetään todistella että evoluutioteoria ei vaikuta moraaliin jne (vaikka kyseiset henkilöt ovat todisteita että kylläpäs vaikuttaa).

Viitteistä löytyy mielenkiintoisia asioita, esim linkkejä kreationistisille sivustoille, paljastaen että Coyne on kyllä käynyt ottamassa selvää kreationistien todellisista opetuksista esim lajiutumisen ja baraminologian suhteen. Ja näinollen hänen hyökkäyksensä "jokainen laji luotu samalle paikalla kuin missä nykyään elävät" oppia yms vastaan ovat tietoista valehtelua.

Lopullinen yhteenveto: Kirjan sisältö voidaan tiivistää neljään kohtaan:
1. Hyökkäily kreationisteja ja kreationismia vastaan valheen voimalla, kreationistien aidoista argumenteista vaieten.
2. Fanaattinen Charles Darwiniin kohdistuva henkilönpalvonta. Mukana myös palvontaa Mayria ja paria muuta evoluutiotiedemiestä kohtaan.
3. Menneisyydessä eläminen. Kaivellaan 1600-luvulla, 1700-luvulla ja 1800-luvulla eläneiden henkilöiden lausuntoja ja seikkailuja, ja sivuutetaan täysin kaikki se, mitä tieteellinen kreationismi (YEC) esittää 2000-luvulla, ja evolutionistien omatkin tuoreet saavutukset kuitataan lyhyillä maininnoilla, vaikka kirja on kirjoitettu vasta 2009.
4. Perinteisten evoluutioteorian todisteiden (jotka Suomessa opetetaan jo peruskoulussa) fanaattinen esittely valideina, suorastaan erinomaisina, todisteina, vaienten kaikesta niitä vastaan esitetystä kritiikistä ja faktoista, jotka osoittavat useat niistä rappeutumisteorian todisteiksi.

Tieteellisen kreationismin argumentit ja teoriat ovat siis niin kovaa kamaa, että edes Coyne, jonka titteliksi kirjassa ilmoitetaan "ekologian ja evoluutiotutkimuksen professori", ei kykene edes yrittämään niiden kumoamista vaan joutuu turvautumaan tietoiseen valehteluun. Coyne ei myöskään kykene esittämään todisteita evoluutioteorian puolesta, vaan vain listailee kaikenlaista antibioottiresistenssistä alkaen, siis esittää oikeasti rappeutumisteorian todisteita, sitä itse ollenkaan ymmärtämättä. Lisäksi kirjassa on lukuisia asiavirheitä, vaikka kirjassa (Esipuheen lopussa) listataan noin 30 tarkastajaa. Voidaankin siis todeta, että kirja on huolimattomasti kasattu propagandateos, jonka ensisijainen tarkoitus tuntuu olevan kreationistien ja kreationismin mustamaalaus.