Sivulla
www-spof.gsfc.nasa.gov/Education/FAQs1.html
NASAsta eläkkeelle jäänyt tiedemies David Stern kirjoittaa mm
"No one knows when the next field reversal will occur: in the past, they have occured on the average about once in 700,000 years. The change, whenever it occurs, will be gradual and the field will not drop to zero in between - doing so would mean that the magnetic energy of the Earth was somehow converted or dissipated, and all processes we know for this tend to run on scales of thousands of year, if not more. Right now the main (dipole) field is getting weaker at a rate of about 7% per century, and if you draw a straight line through the points you find it reversing between 1000 and 2000 years from now. It might happen, although the trend may well change. The energy of the field, however, has hardly changed. What seems to have happened is that the more complicated parts of the field (equivalent to several magnets in different directions) have got stronger while the main two-pole ("dipole") field lost strength. The complex field is somewhat weaker (it drops off faster with distance from the source, which is the core of the Earth), but we should not expect the field to be ever greatly weakened."
ja
"In any case, the field is not going away: when one uses observations on the surface to reconstruct fields at the core, one finds that while the dipole field is getting weaker, the complicated parts are getting stronger, and the total magnetic energy does not change, within our observational accuracy."
ja sivulla
http://www.phy6.org/earthmag/magnQ&A1.htm
Dr Stern kirjoittaa
"The Earth's dipole field is declining at a rate that suggests it will cross zero before the year 4000. Benton however knew from theory, that (under appropriate restrictions) the core field cannot change its energy that fast. He therefore proposed that what is actually happening is a transfer of energy from the dipole to more complicated parts of the field. Others have voiced the idea, but Benton and his colleagues found a way to test it. You can calculate the energy of the field outside the core, and also (from the observed change rates of field parts with various complexity) the rate at which this energy changes. The unknown quantity here is the radius of the core, at which the calculation stops. Benton assumed that the total energy did not change, and from that calculated the radius of the core."
Evolutionistien näkemys on siis, että vaikka maapallon magneettikentän dipoliosuus heikkenee, niin
magneettikentän kokonaisenergia pysyy samana, koska ei-dipolisten kenttien eli ns harmonisten
energia kasvaa vastaavasti. Tämä näkemys perustuu Dalrymplen artikkeliin vuodelta 1983 ja
E.R. Bentonin artikkeliin vuodelta 1987. Tieteellisen kreationismin edustajat päättivät kuitenkin
tarkistaa asian, ja vuonna 2002 Dr Russell Humphreys julkaisi omat laskelmansa CRSQ:ssa (kreationistien
peer rewiev -tasoinen tiedelehti)
http://www.creationresearch.org/crsq/articles/39/39_1/GeoMag.htm.
Käyttäen lähteenään IGRF:n julkaisemia virallisia mittaustuloksia, Dr Humphreys päätyi
tulokseen, että vuosina 1970 - 2000 dipolikentän energia on heikentynyt 235 miljardilla
megajoulella samaan aikaan kuin harmonisten energia on kasvanut vain 129 miljardilla MJ:llä.
Dr Humphreys analysoi myös muutoksia välillä 1900 - 1970, ja totesin trendin jatkuneen.
Sivulla
http://www.creationresearch.org/crsq/articles/39/39_1/GeoMag.htm.
kerrotaan myös, kuinka Dr Humphreys on kehittänyt oman teorian magneettikentästä ja
kuinka Humphreysin ennusteet ovat osuneet oikeaan:
"Shortly after that I published a review of the evidence for past polarity reversals, reaffirming their reality (Humphreys, 1988). Then I developed my dynamic-decay theory further, showing that rapid (meters per second) motions of the core fluid would indeed cause rapid reversals of the field’s polarity (Humphreys, 1990). I cited newly discovered evidence for rapid reversals (Coe and Prévot, 1989), evidence in thin lava flows confirming my 1986 prediction. Since then, even more such evidence has become known (Coe, Prévot, and Camps, 1995)."
Kreationisteilla on siis tieteellinen teoria tästäkin asiasta (magn kentästä), ja oikeaan osuvia ennusteita, mutta tämä ei näytä estävän evolutionisteja edelleenkin levittelemästä väitteitään, että kreationistit eivät muka tee tiedettä, eivät edes ymmärrä sitä, eivät ole oikeita tiedemiehiä, eivät esitä teorioita eikä ennusteita, jne.
Dr Humphreys myös toteaa vuonna 2002, että "Despite these creationist answers, skeptics today still use Dalrymple’s old arguments to dismiss geomagnetic evidence." ja kuten nyt vuonna 2006 tämän sivun alussa siteeramani Sternin sivut osoittavat, evolutionisit sivuuttavat edelleenkin tieteellisen kreationismin esittämät todisteet ja jatkavat virheellisten väitteidensä esittämistä. Mikä tietysti tavallaan on ymmärrettävää (mutta ei todellakaan hyväksyttävää), koska jos evolutionisit myöntäisivät todisteiden tukevan nuorta maapalloa he joutuisivat samalla luopumaan evolutionismistaan, koska kehitysopin väittämä kehitys alkeellisesta alkukopioitujasta nykyisiin lajeihin edellyttää ehdottomasti miljardeja vuosia. Maapallon ikä on siis eräs keino falsifioida (osoittaa vääräksi) evoluutioteoria: jos maapallo on nuori, evoluutioteoria on väärässä. Ja maapallon magneettikentän kokonaisenergian väheneminen Dr Humhreysin teorian mukaisesti on sangen selkeä osoitus siitä, että maapallo todellakin on nuori. Ja näinollen evoluutioteoria virheellinen, m.o.t.