Sivulla 75 alkaa "LUKU 3 ELOLLISEN MAAILMAN SYNTY", jossa Mayr kirjoittaa mm "Tähtitieteilijöiden arvion mukaan Maa muuttui elinkelpoiseksi noin 3,8 miljardia vuotta sitten ja tuolloin elämäkin nähtävästi syntyi, mutta emme tiedä miltä tämä alkuelämä näytti." ja "Tässä varhaisessa vaiheessa elämä on saattanut syntyä yhä uudelleen, mutta siitä emme tiedä mitään."
Sivulla 76 on väliotsikko "ELÄMÄN ALKUPERÄ" jossa Mayr kommentoi abiogeneesiä "Vuoden 1859 jälkeen jotkut Darwinin kriitikoista sanoivat: "Tämä Darwin on hyvinkin voinut selitää eliölajien evoluution, mutta hän ei ole vielä selittänyt miten elämä itse syntyi. Kuinka eloton aine yhtäkkiä muuttuu eläväksi?" Tämä oli jättiläismäinen haaste Darwinin kannattajille. Seuraavat kuusikymmenta vuotta tämä kysymys näyttikin mahdottomalta vastattavaksi, vaikka Darwin itse oli jo tarkkanäköisesti pohdiskellut asiaa: "kaikki olosuhteet elollisen organismin tuottamiseen... (voivat olla olemassa)... jossakin lämpimässä pienessä lammikossa, jossa on kaikenlaisia ammoniakki- ja fosforisuoloja, valoa, lampöä, sähköä ja niin edelleen" (Darwin, 1859). Asia ei kuitenkaan osoittautunut niin yksinkertaiseksi kuin Darwin kuvitteli." Useat evolutionisit ovat kuitenkin väittäneet, että evoluutio ja abiogeneesi ovat kaksi eri asiaa, joten miksi se oli ollenkaan haaste evolutionisteille?
Sivulla 77 on suttuisia mustavalkoisia kuvia ja itse kuvatekstissä lukee mm "Fossiilisia bakteereja. Vanhimmat ovat ilmeisesti jopa 3500 miljoona vuotta vanhoja eivätkä ne ole paljonkaan muuttuneet noista ajoista ." Sivulla 78 Mayr siirtyy tarkastelemaan biosfääriä ja elollisen ja elottoman vuorovaikutusta, ja kirjoittaa mm. "Tämä vuorovaikutus johtaa toisinaan niin lujaan tasapainotilaan, että se on antanut aihetta Gaia-hypoteesiin, jonka mukaan maapallon elottomat ja elolliset osat muodostavat yhtenäisen, tasapainoisen ja ohjelmoidun järjestelmän. Tällaisen "ohje1man" olemassaololle ei kuitenkaan ole mitään tieteellistä tukea ja useimmat evoluutiobiologit eivät usko Gaia-hypoteesiin." Jotkut siis kuitenkin uskovat.
Sivulla 79 Mayr jatkaa abiogeneesistä "Ensimmäiset vakavasti otettavat teoriat elämän synnystä esitettiin 1920-luvulla (Oparin, Haldane). Painiskelu tämän ongelman kanssa on synnyttänyt viimeisen 75 vuoden aikana laajan kirjallisuudenalan ja elämän synnystä on esitetty kuusi tai seitsemän kilpailevaa teoriaa. Vaikka täysin tyydyttävää teoriaa ei vielä olekaan ilmestynyt, ongelma ei näytä enää yhtä jättiläismäiseltä kuin se oli 1900-luvun alussa. Nyt voidaan oikeutetusti sanoa, että tarkasteltavanamme on lukuisia varteenotettavia vaihtoehtoja siitä, miten elämä olisi voinut syntyä elottomasta aineesta." ja sivun lopussa "Kopioitumisen keksiminen oli paljon vaikeampaa. DNA-molekyyliä pidetään nykyään (joitakin viruksia lukuunottamatta) täysin välttamättömänä kopioitumiselle. Mutta miten se aikoinaan valikoitui tähän tehtävään? Sen selittämiseen ei ole kunnollista teoriaa."
Sivulla 80 Mayr tarjoilee em ongelman ratkaisuksi RNA:ta ja siinä sivussa myöntää "Nyt uskotaan, että ennen DNA-maailmaa olikin olemassa RNA-maailma. RNA-maailmassa tapahtui ilmeisesti proteiinisynteesiä, mutta siitä puuttui DNA-välitteisen proteiinisynteesin tehokkuus. Huolimatta kaikista elämän alkuperää koskevista teoreettisista edistysaskeleista, tosiasia on, ettei kukaan ole onnistunut luomaan elämää laboratoriossa." Ja sivun lopussa Mayr kirjoittaa alkuelämän fossiileista "Vahitettavasti emme tunne fossiileja noilta 300 miljoonalta vuodelta 3,8 ja 3,5 miljardin vuoden ajanjakson väliltä. Varhaisimmat tuntemamme fossiileja sisältävät kivet ovat 3,5 miljardia vuotta vanhoja ja niissä tavataan jo hyvin rikas bakteerilajisto. Meillä ei ole mitään tietoa (ja fossiiliaineiston puutteessa emme tule koskaan tietämäänkään) miltä niiden esimuodot 300 miljoonan edeltävän vuoden aikana näyttivat."
Sivuilla 81 ja 82 Mayr kirjoittaa bakteereista "Siitä millaista sukua ne ovat toisilleen ja miten ne niitä pitäisi luokitella ei ole vielä yksimielisyyttä. Tähän yksimielisyyden puutteeseen on kaksi pääsyytä. Ensinnäkin bakteereilla ei ole biologisia lajeja eivätkä ne lisäänny seksuaalisesti. ... Esimerkiksi gram-negatiivisilla bakteereilla voi olla kokonaan toiseen alaryhmään kuuluvan bakteerin geenejä. Tämän vuoksi on vaikeaa, ja joissakin tapauksissa suorastaan mahdotonta, rakentaa bakteereista samanlaisia siistejä ja hierarkisia sukupuita kuin aitotumaisista eliöistä. Toinen risritiitojen syy on se, että erimieliset tutkijat edustavat kahta erilaista lajiopillista filosofiaa. Esitumaisten perinteinen luokittelu perustuu lajiryhmien järjestämiseen niiden erilaisuuden mukaan. Toiset seuraavat kuitenkin Henningin järjestelmää, jossa lajiryhmät järjestetään sukupuun haarautumiskohdista erkanevien jaksojen perusteella."
Sivuilla 82 - 86 Mayr kirjoittelee aitotumaisten ja esitumaisten eroista, ja ensimmäisen aitotumaisen kimeeran synnystä. Sivulla 83 on piirros "Malli ensimmäisen aitotumallisen synnystä kahden esitumallisen, eubakteerin ja arkkibakteerin, yhdistyessä.". Sivulla 84 on sivulle 85 jatkuva taulukko esitumaisten ja aitotumaisten eroista. Sivulla 86 Mayr toistaa "Asiantuntijat eivät ole yksimielisiä siitä, miten esitumaisten rikas maailma pitäisi jakaa." ja "Varhaisimmat fossiilina löydetyt esitumaiset (3,5 miljardia vuotta vanhat) ovat sinibakteereita (katso kuva 3.1). Sinibakteerien huomionarvoisin piirre on niiden morfologinen pysyvyys. Noin kolmannes sinibakteerifossiileista on sellaisia, ettei niitä voi morfologisesti erottaa nykyisistä lajeista ja lähes kaikki niistä voidaan sijoittaa nykyisiin sukuihin."
Sivulla 87 Mayr kirjoittaa aitotumaisiin liittyen "Vielä ei tiedetä, miten kalvon ympäröimä tuma, jossa kromosomit sijaitsevat, sai alkunsa. Ilmeisesti sen syntyyn ei liity symbioosia. Mitokondriot olivat alunperin purppurabakteerien (proteobakteerit) alfa-alaryhmään kuuluvia bakteereja ja kasvien viherhiukkaset olivat sinibakteereita. Missä jarjestyksessä ensimmäinen aitotumainen "kokoontui" ja milloin se sai tuman on edelleen ristiriitaista."
Sivulla 88 Mayr toteaa, että Margulis ja Schwartz ovat 1998 jakaneet alkueliöt 36:een pääjaksoon, ja kirjoittaa muutama rivi myöhemmin "Puutteellinen tietämyksemme yksisoluisten aitotumaisten sukulaisuudesta käy ilmi kuitenkin toisesta nykyään käytettävästä luokittelutavasta, joka jakaa alkueliöt peräti 80 pääjaksoon."
Sivulla 89 Mayr julistaa monisoluisten syntyneen lukuisia kertoja. Sivulla 90 on väliotsikko "ELÄINKUNNAN POLVEUTUMINEN" ja, sivulle 91 jatkuen, Mayr kirjoittaa "Vuoden 1859 jälkeen evoluutiobiologien tehtäväksi lankesi määrittää, miten pääjaksot ovat sukua toisilleen ja miten ne voitaisiin sijoittaa yhteen ja samaan sukupuuhun. Millaisia olivat ensimmäiset monisoluiset eläimet ja mistä korkeammista eliöistä kehittyi toisia vielä korkeampia eliöitä? Polveutumisen tutkijat ovat etsineet vastauksia näihin kysymyksiin 1860-luvulta lähtien, ja vaikka eläinten evoluutio tunnetaan nyt pääpiirteissään, monet yksityiskohdat ovat edelleen kiistanalaisia."
Sivuilla 91 ja 92 Mayr kirjoittelee ns kambrikauden räjähdyksestä "Lähes kaikki näistä pääjaksoista ilmestyivät näennäisesti täysin kehittyneinä myöhäisellä esikambrisella ja varhaisella kambrikaudella noin 565-530 miljoonaa vuotta sitten. Niiden väliltä ei ole löydetty fossiilisia välimuotoja eikä eläviäkään välimuotoja tunneta. Sen tuloksena pääjaksoja näyttävät erottavan pysyvät kuilut. Miten nämä kuilut voidaan selittää ja kuroa umpeen? Alla tutustumme alustavaan selitykseen." Sivulla 91 ei kuitenkaan ole selitystä, vaan epämääräinen viittaus nykyään elävien eliöiden morfologian ja embryologian avulla saatuun "jokseenkin karkeaan sukupuuhun." Ja myöntö "Useiden pienempien pääjaksojen kehityshistoria on vielä kuitenkin epäselvä eikä edes perusasioista vallitse vielä täydellistä yksimielisyyttä."
Myöskään sivulla 92 May yrittää ratkaista em ongelmaa molekyylien avulla, mutta joutuu myöntämään "Kun evoluution havaittiin koskevan myös geenejä muodostavia molekyylejä ja kun molekyyleillä todettiin olevan oma polveutumishistoriansa siinä missä morfologisillakin ominaisuuksilla, toivottiin, että organismien yksiselitteinen polveutumishistoria saataisiin pian koottua. Jos morfologinen aineisto antoi aihetta monille tulkinnoille, molekyyliaineiston toivottiin antavan oikean tuloksen. Asiat eivät kuitenkaan sujuneet näin suoraviivaisesti, sillä tämä järkeily ei ottanut huomioon mosaiikkievoluutiota. Genotyypin jokainen osa voi kehittyä jokseenkin itsenäisesti ja muusta genotyypistä riippumatta. Yritykset koota polveutumishistoriaa yhden tietyn molekyylin evoluution perusteella tuottivat usein tuloksia, jotka olivat selkeässä risririidassa erittäin vakuuttavan morfologisen ja muun aineiston kanssa. Teknisistä syistä analyyseissä käytettiin aluksi ribosomaalista RNA:ta ja mitokondraalista DNA:ta. Valitettavasti nämä molekyylit ovat kulkeneet omaa evolutiivista reittiään. 18S-RNA:n perusteella rakennetut sukupuut osoittautuivat erityisen harhaanjohtaviksi." Tai ehkä mitään yhtä tiettyä sukupuuta ei ole olemassakaan, koska eliöillä ei oikeasti ole yhtä yhteistä alkueliötä? Ja korvaamalla ylläolevasta Mayrin tekstistä evoluutio-sanat millä tahansa evolutionistien käyttämällä evoluution määritelmällä, saadaan aikaan aika erikoista teksiä, esim "...tietyn molekyylin minkä tahansa muutoksen geenipoolissa perusteella..." jolloin lauseen merkitys muuttuu kokonaan toiseksi, vai uskovatko evolutionistit että molekyyleillä on geenejä??
Sivulla 93 on piirros "Eräs ehdotus eläinten pääryhmien sukupuuksi. Tekstissä selostetaan lähemmin alkusuisten jaottelua. Jotkut alustavista jaotteluista ovat edelleenkin kiistanlaiaisia." Tämäköhän on sitä Mayrin alussa lupaamaa erittäin vakuuttavaa, kiistotonta todistusaineistoa?
Sivulla 94 on väliotsikot "Varhaisemmista eläimistä bilateraalisiin eläimiin" ja "Bilaterian evoluutio". Mayr kirjoittaa evoluution askelmista ja ristiriidoista ja jossittelee. Sivulle 95 jatkuvassa teksissä Mayr toteaa "Niinpä laakamatoja, joilla ei ole ruumiinonteloa, on pidetty Bilaterian perusryhmänä, josta muut ryhmät ovat kehittyneet. Tämä on edelleen laajalti hyväksytty näkemys (jolle on hyvät perusteet), mutta vaihtoehtoinen näkemys, jonka mukaan laakamadot ovat itseasiassa kehittyneempi ryhmä, joka on evoluution kuluessa menettänyt sekä ruumiinontelonsa että peräaukkonsa, saa nykyään myös paljon kannatusta."
Sivuilla 95 - 97 Mayr lähinnä selventää alkusuisten ja jälkisuisten eroja. Sivuilla 98 ja 99 on listattu alkusuisten luokittelu, josta Mayr toteaa "mutta sitäkään ei voida pitää lopullisena."
Sivuilla 100 - 102 Mayr lähinnä toistelee väitteitään molekyyleistä ja kambrikaudesta ja julistaa miljoonia vuosia tyyliin "Ensimmäiset maalle kivunneet kasvit ovat 450 miljoonan vuoden ikäisiä ja ensimmäiset koppisiemeniset ovat peräisin triaskaudelta, yli 200 miljoonan vuoden takaa. Hyönteiset, korkeampien organismien rikkain lajiryhmä, kehittyivät vähintään 380 miljoonaa vuotta sitten. Vaikka ensimmäiset selkäjänteiset kehittyivät noin 600 miljoonaa vuotta sitten, maalla eläviä selkärangaisia (sammakkoeläimiä) löydetään vasta 460 miljoonaa vuotta vanhoista kerrostumista."
Sivuilla 103 - 107 Mayr kirjoittelee lähinnä kambrikaudesta ja pääjaksojen synnystä.
Sivuilla 108 ja 109 on tekstiä parallellismistä.
Sivuilla 109 ja 110 Mayr toistelee väitteitään hevosten yms fossiilisarjoista, jotka käsittelin jo edellisessä osassa
Sivuilla 110 - 112 on väitteitä kasvien evoluutiosta ja selkärangaisten synnystä.
Sivuilla 113 - 117 Mayr kirjoittelee lintujen evoluutiosta. Sivulla 113 mainitaan Archaeopteryx, joka myös käsiteltiin jo edellisessä osassa. Mayr myöntää "Lintujen evoluutiosta on kaksi erilaista teoriaa. Thecodontia-teorian mukaan linnut kehittyivät valtiasliskoista (Archosauria) myöhäisellä triaskaudella ehkä noin 200 miljoonaa vuotta sitten. Dinosaurus-teorian mukaan linnut kehittyivät teropodi-dinosauruksista myöhään liitukaudella (noin 80-100 miljoonaa vuotta sitten)." Sivulla 114 on piirros "Kaavamaistettu matelijoiden sukupuu kuvaa mistä matelijaryhmistä nisäkkäät ja linnut haarautuivat." ja sivulla 115 on piirros "Dinosaurusten ja lintujen samankaltaisuuksia." mutta ei tietenkään mainintaa, että samankaltaisuudet voidaan tulkita todisteeksi samasta suunnittelijasta.
Sivulla 116 on "Laatikko 3.3 Haarautuivatko linnut todella dinosauruksista? Teoriasta esitettyjä kriittisiä väitteitä." jossa esitetään viisi vakuuttavaa väitettä teoriaa vastaan.
Sivulla 117 on väliotsikko "JOHTOPÄÄTÖKSET" jonka alla Mayr julistaa "Yhteisen polveutumisen teorian mukaan kaikki eliöryhmät ovat kehittyneet yhdestä esimuodosta. Esimuodoilla voi puolestaan olla useita jälkeläisryhmiä. Teoriassa pitäisi olla mahdollista osoittaa jokaisen fossiiliryhmän tai nykyään elävän organismin esimuoto. Vuonna 1859, kun Darwin julkaisi Lajien Synnyn, evoluutiobiologit olivat kaukana tästä tavoitteesta. Minkään pääjakson lähimpiä sukulaisia ei silloin tunnettu. Silti T.H. Huxley kykeni havainnollistamaan, että lintujen täytyi polveutua matelijoista. Viimeisen 140 vuoden aikana fylogeneettinen tutkimus onkin onnistunut rakentamaan tärkeimpien polveutumislinjojen historian suhteellisen hyvän todistusaineiston pohjalta." Kovasti vain tuntuu tämän todistusaineiston esittely tuottavan Mayrillekin vaikeuksia.
Myös teksti sivulla 118 on aika paljastavaa "Yhdessä molekyylimenetelmien kanssa fossiiliaineisto on kiistattomin todiste evoluution puolesta. Yhtenäiset fossiilisarjat ovat kuitenkin vielä poikkeus säännöstä, fossiiliaineisto on edelleen murheellisen puutteellinen. Esimerkiksi meillä ei ole fossiiliaineistoa 14 - 4,5 miljoonaa vuotta sitten eläneestä ihmisen esimuodosta. Viimeisin varsieväisen kalan fossiili on peräisin ajalta 60 miljoonaa vuotta sitten ja niiden kuviteltiin kuolleen sukupuuttoon jo kauan sitten, mutta viimeisen 50 vuoden aikana on löytynyt kaksi elävää varsieväislajia."