Mayr Evoluutio sivut 36 - 74


Sivulla 36 alkaa "LUKU 2 MILLAISIA TODISTEITA EVOLUUTIOSTA ON?". Tässä yhteydessä lienee syytä muistuttaa että sivulla 30 Mayr määritteli evoluution näin "Evoluutio on eliöiden muodostamien populaatioiden ominaisuuksissa ajan mittaan tapahtuvaa muutosta." ja esitti sivuilla 24 - 29 logiikan, että mikä tahansa muutos kumoaa (mukamas) staattisen raamatullisen maailmankuvan. Toisaalta kirjan takakannessa sanotaan "Evoluutioteorian eli ajatuksen siitä, että eliölajit ovat kehittyneet asteittain yksinkertaisista monimutkaisemmiksi, esitti..." ja sivulla Mayr 29 myöntää evoluutiolla olevan suunnan ja kirjoittelee sivulla 30 munasolun kehityksestä ihmiseen evoluution analogiana, kts analyysisi sivuista 21 - 35. Näinollen herää kysymys, että kummasta evoluutiosta tässä luvussa Mayrillä on tarkoitus esittää todisteita? Mistä tahansa muutoksista populaatioissa (joka sisältyy myös kreationismiin siinä mielessä että rappeutuminen on muutos) vai alkeellisten eliöiden kehittymisestä monimuktaisiksi (joka ei todellakaan sisälly kreationismiin)?

Sivulla 37 Mayr toteaa "Tämä luku on omistettu niille faktoille, jotka saivat tiedemiehet hyväksymään "evoluution tosiasiana". Samalla se on haaste niille, jotka eivät ole vakuuttuneet evoluution paikkansapitävyydestä." Haasteen vastaanottamista helpottaisi, jos Mayr kertoisi, kumpaa em evoluutiota hän tuossa tarkoittaa. Ei kerro, vaan jatkaa "Evoluutio on historiallinen prosessi eikä sitä voida todistaa samanlaisilla väitteillä tai menetelmillä, joilla todistetaan puhtaasti fysikaaliset tai funktionaaliset ilmiöt. Tietyt evolutiiviset tapahtumat, ja evoluutio kokonaisuudessaan, on pääteltävä havaintojen perusteella. Näitä päätelmiä on testattava yhä uudestaan uusia havaintoja vasten, jolloin alkuperäiset havainnot saavat joko vahvistusta tai ne kumotaan. Useimpia evolutionistien tekemiä päätelmiä on tähän päivään mennessä testattu onnistuneesti jo niin monesti, että niistä ollaan täysin varmoja." Myös fysiikassa ja yleensäkin luonnontieteissä tehdään runsaasti havaintoja, ja tarkasteellaan prosesseja tietyllä aikavälillä. Eli jos otamme populaation ja havainnoimme sitä tietyllä aikavälillä nähdäksemme tapahtuuko siinä muutosta tai kehitystä, niin miten tämä eroaa esim siitä, kun kemiassa annetaan kemikaalien reagoida tietyn ajan ja tarkastellaan lähtötilannetta ja prosessia ja lopputulosta? Tai esim siitä, kun tähtitieteessä havainnoidaan esim Jupiterin kuiden kiertoa Jupiterin ympäri?

Sivulla 37 on väliotsikko "MILLAISIA TODISTEITA EVOLUUTIOBIOLOGEILLA ON?" jonka alla, sivulle 38 jatkuen, Mayr julistaa "Todistusaineisto evoluution puolestaon nykyään ylivoimaisen murskaavaa. Yksityiskohtaisia esityksiä ovat Futuyaman (1983, 1998), Ridleyn (1996) ja Strickbergerin (1996) teokset sekä luvussa yksi luetellut antikreationistiset työt. Tässä luvussa keskitytään pääkohtiin, joilla evoluutiota nykyään perustellaan. Siitä käy ilmi miten yhdenmukaisiin johtopäätöksiin biologian eri aloilla on päädytty - kaikki tukevat evoluutiota. Itse asiassa näitä löytöjä ei voi ymmärtää kuin evoluution kautta." Niin kumman edellä mainitun eri evoluution puolesta? Ja mainitut antikreationistiset työt on murskattu kreationistien julkaisemissa vastineissa, joten Mayrin väite ylivoimaisen murskaavasta evoluution todistusaineistosta ei pidä ollenkaan paikkaansa ainakaan niiden osalta. Ja löydöt voidaan tietysti selittää sillä vaihtoehdolla, josta Mayr vaikenee kuin muuri. Siis rappeutumisella.

Sivulla 38 on väliotsikko "Fossiiliaineisto" jonka alla Mayr julistaa "Vakuuttavin näyttö evoluution tapahtumisesta on sukupuuttoon kuolleiden olentojen löytyminen vanhoista geologisista kerrostumista. Tiettynä ajanjaksona eläneiden eläinten ja kasvien jäännöksiä on kivettynyt fossiileiksi ja arkistoitunut tuolloin muodostuneeseen kerrostumaan. Varhaisempi kerros sisältää aina seuraavasta kerroksesta löytyvien fossiilien kantamuodot." Sukupuuttoon kuoleminen ei sinänsä ole evoluution todiste, sehän on kreationismin todiste, ja kerrosten järjestyskin voidaan selittää kreationismiin sopivaksi, kts Vedenpaisumus ja fossiilien järjestys sivuni. Evolutionisteilla sen sijaan on ongelma, jonka Mayrkin myöntää sivulle 39 jatkuvassa tekstissään "Evoluution valossa fossiiliaineistosta pitäisi paljastua alkuperäisen muodon asteittainen ja saannönmukainen muutos siitä polveutuneiksi muodoiksi. Mutta paleontologin todellisuus on toisenlainen. Hän löytää mistä tahansa pääjaksosta lähinnä aukkoja. Uusia lajeja löytyy usein odottamatta, mutta niiden esimuodoista ei ole tietoakaan varhaisemmissa kerrostumissa. On itse asiassa erittäin harvinaista löytää katkeamaton fossiilien sarja, josta näkisi kantalajin muuttuvan vähittäin toiseksi lajiksi. Fossiiliaineisto on tavallisesti "töksähtetevää", jossa yhdestä organismista joudutaan hypähtamään toiseen, erilaiseen organismiin. Se nostaa esiin pulmallisen kysymyksen: Miksi fossiiliaineisto ei näytä tukevan evoluutioteorian edellyttämää asteittaista muutosta?."

Mayr selittelee fossiilien olevan harvinaisia jne, ja toteaa sitten sivulla 39 "Onneksi silloin tällöin kuitenkin löytyy harvinainen fossiili, joka osoittautuu puuttuvaksi lenkiksi esimuodon ja nykyisen muodon välillä. Hyvä esimerkki on Archaeopteryx, jurakaudella eläneen alkukantaisen linnun fossiili, jolla on hampaat, pitkä pyrstö ja muita matelijamaisilta esimuodoilta polveutuneita ominaisuuksia." Archaeopteryx ei ole hyvä esimerkki välimuodosta, kts esim http://www.trueorigin.org/birdevo.asp
www.answersingenesis.org/home/area/faq/fossils.asp ja
www.answersingenesis.org/home/area/faq/dinosaurs.asp

Sivulla 40 Mayr mainitsee lyhyesti väitetyn kehityslinjan nisäkäsliskoista nisäkkäisiin, valaiden väitetyn kehittymisen sorkka- ja kavioeläimistä, ihmisten väitetyn kehittymisen etelänapinasta ja hevosen esimuotojen ja nykyhevosten välisen väitetyn fossiilisarjan. Liskojen ja nisäkkäisen osalta viittaan em linkkeihin. Valaiden väitetty evoluutio on kumottu mm sivuilla http://www.trueorigin.org/whales.asp ja http://www.trueorigin.org/ng_whales01.asp. Ihmisten väitty evoluutio puolestaan on kumottu mm Marvin L. Lubenowin 380-sivuisssa teoksessa Myytti apinaihmisistä. Hevosen väitettyä evoluutiota kuvaavasta fossiilisarjasta, jota Mayr pitää kaikkein täydellisimpänä sarjana, voi lukea kirtiikkiä mm sivuilta
http://www.answersingenesis.org/creation/v14/i1/horse.asp
http://www.answersingenesis.org/creation/v21/i3/horse.asp
http://www.answersingenesis.org/creation/v17/i4/horse.asp ja
http://www.answersingenesis.org/tj/v15/i2/textbooks.asp
Viimeksimainitulla sivulla on faktaa myös Millerin kokeesta, homologioista, Archaeopteryxistä, darwininsirkuista yms.

Sivuilla 41 - 43 on piirroksia väitetyistä sukulinjoista (sukupuista). Sivulla 44 kirjoittaa homologiasta, kts em linkki ja http://www.trueorigin.org/homology.asp

Sivulla 45 Mayr viittaa itse tekstissä ajoituksiin ja asiaa "selventämässä" sivun alaosassa on "LAATIKKO 2.1 RADIOAKTIIVINEN KELLO", jossa julistetaan "Jotkut kivilajit, erityisesti vulkaanisesti syntyneet, sisältävät sellaisia radioaktiivisia mineraaleja kuin kalium, uraani ja thorium. Kukin näistä mineraaleista hajoaa tietyllä nopeudella, jonka pohjalta fyysikot ovat laskeneet niiden puoliintumisajan. Esim uraani238 puoliintuu 4,5 miljardissa vuodessa tuottaen prosessissa lyijy206:ta. Kivien ikä voidaan laskea uraanin ja lyijyn suhteesta. Kaikissa kerrostumissa ei ole radioaktiivisia mineraaleja. Silloin ikä määritetään niiden sijainnista suhteessa päivityskelpoisiin kerrostumiin.". Tämäkin julistus kuulostaa kovin vakuuttavalta, mutta yksityiskohtiin, joista Mayr vaikenee, tutustuminen kertoo aivan muuta: löytyy väärässä järjestyksessä olevia kerrostumia, eri tuloksia samasta kerrostumasta, reippaasti isompia lukemia kuin maapallon virallinen ikä, heliumia zirkoniumsilikaatista, radioaktiivista hiiltä lähes kaikista hiilipitoisista näytteistä, jne. John Woodmorappen kirjassa The Mythology of Modern Dating Methods on kumottu noin 120 evolutionistien väittämää aiheesta. Kts myös esim http://www.trueorigin.org/dating.asp

Sivulla 46, väliotsikon "HAARAUTUVA EVOLUUTIO JA YHTEINEN POLVEUTUMINEN" alla Mayr kertoo "Scala naturae oli lineaarista kehitystä alhaisesta korkeampiin. Lamarckin esitys evoluutiosta taas tarjosi jokaisen kehityslinjan alkuperäksi (yksisoluisen) alkueläimen, jonka uskottiin sikisseen itsestään. Kehityksen myötä sen jälkeläisistä tuli yhä monimutkaisempia ja täydellisempiä. Itse asiassa kaikissa Darwinia edeltäneissä näkemyksissä evoluutio oletettiin suoraksi kehityslinjaksi. Darwinin esittämä haarautuvan evoluution teoria olikin hänen keskeisimpiä uudistuksiaan." Kuitenkin esim Encyclopedia Britannica toteaa jo varhaisten kirkkoisien ratkaisseen eläinten mahtumisongelman (Nooan arkkiin) lajiutumisella, kts evoluutio-sivuni.

Sivulla 47 on kaaviokuva geologista ajanjaksoista (kerrostumista). Sivulla 48 Mayr kertoo Galapagossaarten sirkuista ja Darwinin niistä tekemistä päätelmistä ja toteaa "Tämä päättelyketju johti Darwinin siihen lopulliseen johtopäätökseen, että kaikilla maapallon organismeilla on yhteinen kantamuoto ja ehkä kaikki elämä maapallolla oli saanut alkunsa yhdestä, yhteisestä alkuperästä." ja siteeraa Darwinin lausuntoa "...ja että niin yksinkertaisesta alusta mitä kauneimmat ja mitä ihmeellisemmät muodot ovat kehittyneet, ja kehittyvät edelleen." Sivulla 48 Mayr jatkaa "Kuten nyt voimme osoittaa, lukuisat tutkimukset ja niiden soveltama monipuolinen todistusaineisto ovat vakuuttavasti vahvistaneet Darwinin olettamuksen. Nykyään siitä puhutaan yhteisen polveutumisen teoriana." Niinpä onkin hieman hupaisaa, että saman sivun alaosassa on sitten väliotsikko "Kuinka hyvin yhteinen polveutuminen on todistettu?" Otsikon alla Mayr palaa fossiileihin, ja julistaa sivulla 49 ja 50, että on löydetty koiran ja karhun kantalajit, koirien ja kissojen kantalajit, jne, mutta ei esitä edes viitteitä, varsinaisista faktoista puhumattakaan.

Sivuilla 50 - 54 Mayr kirjoittelee morfologisesta samankaltaisuudesta ja esittelee kreationisti Carl von Linnen kehittämän luokittelusysteemin, ollenkaan mainitsematta että von Linne oli kreationisti. Mayr palaa homologiaan sivulla 55 ja myöntää "Homologiaa ei voi todistaa, se on aina pääteltävä."

Sivulla 56 vertaillaan eri nisäkkäiden eturaajan luita, em linkkien lisäksi suosittelen tutustumaan kirjan Evoluutio - kriittinen analyysi lukuun 9.1 Vertaileva morfologia ja anatomia.

Sivuilla 57 - 61 Mayr kirjoittee embryologiasta, sivulla 58 on Haeckelin 1800-luvulla väärentämät sikiöpiirrokset. Mayr kirjoitti kirjansa vuonna 2001, jolloin jo oli jo kymmenien vuosien ajan ollut käytettävissä aitoja valokuvia eri eliöiden sikiöistä. Ja kuvat on tiedetty väärennöksiksi jo yli sadan vuoden ajan. Kts em kirja ja esim sivu http://www.answersingenesis.org/home/area/faq/embryonic.asp
ja sieltä etenkin
http://www.answersingenesis.org/creation/v20/i2/fraud.asp
ja
http://www.answersingenesis.org/creation/v18/i2/haeckel.asp

Sivuilla 61 ja 62 Mayr kirjoittaa surkastuneista elimistä ja esittää sivulla 62 omituisen väitteen "Nämä kolme ilmiötä - sikiöiden samankaltaisuus, rekapitulaatio ja surkastuneet elimet - nostavat ylittämättömiä esteitä kreationistisen selityksen tielle, mutta ovat sopusoinnussa yhteiseen polveutumiseen, muunteluun ja valintaan perustuvan evoluutioselityksen kanssa." Kaikki muut tietämäni evolutionistit maallikoista evoluutiotiedemiehiin ovat sanoutuneet irti varsinaisesta rekapitulaatioteoriasta ja viittaavat sen yhteydessä mm sikiöiden samankaltaisuuteen, jota evolutionistit liioittelevat esittelemällä aitojen valokuvien asemesta piirrettyjä väärennöksiä. Mutta kuten mainitsemistani kirjoista ja webbisivuista voidaan lukea, kreationisteilla ei ole mitään vaikeuksia selittää myöskään niitä todellisia samankaltaisuuksia. Ja surkastuneet eli rappeutuneet elimet ovat tietysti erinomainen todiste kreationistisen rappeutumisteorian puolesta. Evolutionistien sen sijaan pitäisi pystyä selittäämään, miten se elin on alunperin kehittynyt, joten surkastuneet elimet ovat pikemminkin ongelma kuin todiste evoluutioteorialle.

Sivuilla 62 - 68 Mayr kirjoittelee biomaantieteestä eli eliöiden maantieteellisestä jakaumasta. Sivuilla 64 ja 66 Mayr kirjoittaa (sivulla 65 on asiaan liittyvä kuva) "Toisaalta joillakin lajeilla on suorastaan ihmeelliset leviämistaidot. Iguanidae-liskoheimo on rajoittunut Amerikkaan lukuunottamatta yhtä sukua (johon kuuluu kaksi lajia), jotka esiintyvät Fidzillä ja Tongalla (kuva 2.11). Koska ne ovat kotoperäisiä lajeja, ihminen ei ole tuonut niitä sinne. Ainoa mahdollinen selitys on se, että ne kelluivat sinne kauan sitten valtamerten virtausten kuljettamien ajopuiden ja kasvinosien päälla. On käytännössä uskomatonta, että nämä tulokkaat selvisivät tästä useiden tuhansien kilometrien matkasta. Vaikka ne olisivatkin ensin saavuttaneet vain itäisen Polynesian, josta polynesialaiset olisivat myöhemmin eläimet hävittäneet, saavutus on silti omaa luokkaansa. Toista selitystä ei kuitenkaan ole ja tiedetään myös muita tapauksia, jossa eläimet ovat selviytyneet pitkään ajelelehtivilla lautoilla." Ylläoleva saavutus ei tietenkään estä evolutionisteja väittämästä, että eliöt eivät olisi voineet mennä vedenpaisumuksen jälkeen Aasiasta Australiaan ja Australiasta Uuteen Seelantiin, koska niitä erottaa kapeat salmet...

Sivulla 68 Mayr julistaa "Kreationisti ei voi selittää rationaalisesti levinneisyysalueiden epäsäännöllisyyksiä, mutta ne ovat täysin yhdenmukaisia historiaan perustuvan evolutiivisen selityksen kanssa." Haluasin todella tietää, millä perusteella Mayr pitää esim JW:n artikkelia Causes for the Biogeographic Distribution of Land Vertebrates... epärationaalisena. No, jos oikein arvaan, Mayr ei ollut koskaan kuullutkaan ko artikkelista, puhumattakaan että olisi sen lukenut. Mayrhän ei anna mitään perusteluja kreationisteja koskeville väitteilleen, eikä viittaa yhteenkään kreationistien omaan julkaisuun, vaan ainoastaan listaa evolutionistien kreationisteista kirjoittamia solvauskirjoja, kuten edellä osoitin.

Sivuilla 68 - 73 Mayr kirjoittelee molekyyleistä ja kelloista ja myöntää sivulla 71 "Molekyylikellomenetelmää on kuitenkin sovellettava varovaisesti, sillä molekyylikellot eivät käy läheskään niin tasaisesti kuin usein ajatellaan. Eri molekyyleillä ei ole ainoastaan erilainen muutosvauhti, mutta lisäksi yksittäiset molekyylit voivat muuttaa omaa muutosvauhtiaan ajan kuluessa. Tämä edustaa niin sanottua mosaiikkievoluutiota. Ristiriitaisissa tilanteissa on aina viisainta määrittää erilaisen molekyylin muutosvauhti ja yrittää etsiä toinen sopiva fossiili." Mayr siis käytännöllisesti katsoen myöntää, että jos tulokset ei sovi paradigmaan, vaihdetaan molekyyliä tai jopa kokonaista fossiilia, kunnes saadaan "oikeita" tuloksia. Kreationistien näkemyksiä voi lukea mm kirjan Evoluutio - kriittinen analyysi luvusta 9.3 Biokemia ja molekyylibiologia ja etenkin molekyylikelloista sivuilta 165 ja 166.

Sivulla 73 on väliotsikko "JOHTOPÄÄTÖKSET" ja sivulle 74 jatkuvassa tekstissä Mayr julistaa "Tutkimmepa mitä tahansa biologian aluetta, se tarjoaa vastaansanomatonta todistusaineistoa evoluution puolesta. Kuten kuuluisa geneetikko T. Dobzhansky niin osuvasti on sanonut: "Biologian maailmassa missään ei ole järkeä, paitsi evoluution valossa." Todellakin, tässä luvussa esitetyille tosiasioille ei ole muuta luonnollista selitystä kuin evoluutio." Mayr siis tuntuu pitävän väärennettyjä sikiökuviakin tosiasioina. Ja me kreationistit todellakin sanomme vastaan Mayrinkin esittelemälle "todistusaineistolle". Evolutionistit voivat toki yrittää saivarrella sanalla "luonnollista" ja sitä kautta yrittää rajata kreationistien selitykset pois, mutta silloin heidän ensinnäkin pitäisi määritellä luonnollinen ja sen vastakohta, ja toiseksi esittää perustelut, miksi totuutta ei saisi etsiä kaikilta mahdollisilta alueilta. Kreationistin johtopäätös on siis, että Mayr ei esittänyt kirjansa luvussa 2 oikeastaan yhtään mitään todistetta oman oppinsa puolesta, mutta kylläkin esitteli, sitä tajuamatta, todisteita kreationistisen rappeutumisteorian puolesta.



Anna palautetta, please.
Tai mene takaisin Kirjasivulle
tai aloitussivulle (index.html).

©TJT 2007