Evoluution kannattajat suosivat määritelmää, jonka mukaan evoluutio on vain muutoksia geeneissä. Jopa The New Encyclopaedia Britannica aloittaa evoluutioartikkelinsa määritelmällä "Evolution may be defined as change in the genetic composition of a population through time" (osa 18, sivu 805) ja talk.originin evolution-definition.html toteaa saman asian mm. sanoilla "a process that results in heritable changes in a population spread over many generations" Kuitenkin itse teoriasta The New Encyclopedia Britannica toteaa artikkelin lopussa sivulla 858:
The theory of evolution makes statements about three different,
thought related, issues:
(1) the fact of evolution; that is, that organisms are related by
common descent;
(2) evolutionary history - the details of when lineages split from one
another and of the changes that occured in each lineage; and
(3) the mechanisms or processes by which evolutionary change occurs
Evoluutioteorian mukaan kaikki eliöt ovat siis sukua toisilleen, ja teoria tarkastelee evoluution historian yksityiskohtia ja evoluution mekanismia. Alussa mainittu määritelmä liittyy vain tähän mekanismikohtaan, joten määritelmä ei selvästikään ole täydellinen.
Evoluution kannattajien virhe onkin juuri siinä, että he näkevät vain kaksi vaihtoehtoa: nykyisten lajien luomisen ja lajien kehittymisen alkusolusta (oik. alkukopioitujasta). Evoluution kannattajat eivät ota huomioon, että muutos voi olla myös rappeutumista. Taustalla lienee joidenkin 1800-luvulla eläneiden kreationistien suosima ajatus lajien muuttumattomuudesta (fixity of species), mutta kuten alempana osoitan, jo varhaiset kirkkoisät selittivät eläinten mahtumisen Nooan Arkkiin lajiutumisella, eikä ajatus lajien muuttumattomuudesta missään tapauksessa ole 1900 eikä 2000 -lukujen kreationismia. Jos esim. pimeässä luolassa oleva kalalaji menettää silmänsä, niin lajissa on kyllä tapahtunut muutos, mutta tämä muutoshan on aivan päinvastainen kuin jos silmättömälle kalalle kehittyisi silmät. Näinollen alussa mainittu evoluution määritelmä ja evoluutioteorian tarkoittama evoluutio selvästikin ovat kaksi eri asiaa.
Olen käsitellyt aihetta tarkemmin sivuillani Vaikeita asioita ja Vaikeita asioita osa 2
On myös aiheellista erottaa biologinen evoluutio kemiallisesta evoluutiosta ja muista evoluutiokäsitteistä. Biologinen evoluutio tarkastelee eliöiden oletettua kehitystä, kemiallinen evoluutio yrittää selittää oletetun alkusynnyn eli elämän syntymisen itsestään. Eräät tiedemiehet (esim. Hoimar von Ditfurth) ovat laajentaneet evoluutiokäsitteen koskemaan koko universumia oletetusta alkuräjähdyksestä alkaen.
Yleensä kaikki kunnia evoluutioteorian keksimisestä annetaan Charles Darwinille (1809-1882), joka vuonna 1859 julkaisi teoksen On the Origin of Species by Means of Natural Selection. Evoluutio ei kuitenkaan ole uusi idea, sillä jo muinaiset kreikkalaiset (esim. Anaximander, 610-545eKr) esittivät tiettyjä ajatuksia asiasta. Myös varhaiset kirkkoisät (esim. Augustine) ja keskiajalla eläneet henkilöt (esim. Albertus Magnus, 1206-1280jKr) esittivät evoluutioon liittyviä ajatuksia. Encyclopaedia Britannica toteaakin: "Closer to modern evolutionary ideas were the proposals of early Church Fathers like Gregory of Nazianzus and Augustine, who maintained that not all species of plants and animals were created by God, rather, some had developed in historical times from God's creation. Their motivation was not biologigal but religious: it would have been impossible to hold representatives of all species in a single vessel such as Noah's ark, hence, some species must have come into existence only after the Noachian Flood." (EB osa 18, sivu 855, 15th edition, ©1991). Pierre-Louis Moreau de Maupertuis esitti spontaanin alkusynnyn ja sukupuuttoon kuolemisen osana alkuperäteoriaansa. Myös Charlesin isoisä Erasmus Darwin (1731-1802) spekuloi evoluutiolla jo 1794 teoksessaan "Zoonomia or the Laws of Organic Life" Ensimmäisen varsinaisen evoluutioteorian esitti Jean-Babtiste Lamarc (1744-1802), teoria tunnetaan vieläkin lamarckismina, vaikka sen keskeiset ajatukset onkin ajat sitten todistettu vääriksi. Lamarckismin mukaan hankitut ominaisuudet periytyvät ja ihminen oli evoluution päämäärä. Myös Alfred Russel Wallace keksi samat ideat lähes samaan aikaan kuin Charles Darwin, mutta ei saanut niitä julkaisukelpoiseksi teoriaksi ennen Charlesia. Vuonna 1871 Darwin laajensi evoluutioteoriansa koskemaan myös ihmistä julkaisemalla teoksen "The Descent of Man and Selection in Relation to Sex". Jo vuonna 1866 oli Gregor Mendel julkaissut perinnöllisyysteoriansa, mutta se tuli tunnetuksi vasta 1900, kun Hugo de Vries ja muutamat muut keksivät sen uudelleen. 1900-luvun alussa evoluutioteoriaan vaikuttivat monet tiedemiehet, mm. R.A.Fisher, J.B.S Haldane ja Sewall Wright. Vuonna 1937 Theodosius Dobzhansky julkaisi teoksen "Genetics and the Origin of Species". Synteettisen evoluutioteorian arkkitehteina pidetään Dobzhanskya, Ernst Mayr'a, sir J. Huxleyta, G.G. Simpsonia ja G.L. Stebbinsiä. Vuonna 1953 James Watson ja Francis Crick löysivät DNA:n. Vuonna 1968 Motoo Kimura esitti "puolueettomuusteoriansa", johon liittyy ns. molekyylikellojen käyttö. Nykyään tunnettuja evoluutiotiedemiehiä ovat mm. Richard Dawkins ja S.J. Gould (kuoli 20.5.2002)
Darwinin alkuperäinen evoluutiomalli oletti, että kaikki lajit kehittyvät tasaisesti eli asteettain, josta johtuu nimi GRADUALISMI. Fossiileja tutkimalla kuitenkin havaittiin, että lajit olivat pysyneet muuttumattomina pitkiä aikoja. Niinpä kehitettiin erilaisia SALTAATIOTEORIOITA, joiden mukaan kehitys on tapahtunut yhdellä isolla hyppäyksellä (sana "saltaatio" tulee latinasta ja tarkoittaa hyppyä). Tähän liittyy myös termi "hopeful monster" eli "toivottu hirviö", jota toisinaan tapaa alan kirjallisuudessa. Näiden välimaastossa on kolmas versio eli PUNKTUALISMI eli "jaksottaisten tasapainotilojen malli" eli "pistetasapaino". Tässäkin muutos tapahtuu hyppäyksittäin, mutta hypyt eivät ole aivan yhtä rajuja kuin varsinaisissa saltaatioteorioissa.
Teorian mukaan (kun otetaan kemiallinen osa mukaan) noin neljä miljardia vuotta sitten maapallolla syntyi itsestään molekyylejä, jotka pystyivät kopioimaan itseään. Näistä tuli lopulta yksisoluisia eliöitä, joista taas kehittyi monisoluisia. Eliöt jakaantuivat alkeistumallisiin, alkueliöihin, kasveihin, sieniin ja eläimiin. (Jokaiseen vaiheeseen liittyy tietysti lukuisia välivaiheita). Useat eliölajit kuolivat vuosien varrella sukupuuttoon, mutta lajiutumisen seurauksena syntyi koko ajan uusia lajeja, joten nykyään maapallolla on monta miljoonaa eliölajia. Kehitys on trendinä kulkenut kohti monimutkaisempia lajeja, informaation määrä on kasvanut (tämä EI tarkoita, että evoluutiolla olisi joku päämäärä). Muutoksen mekanismina toimii hyödylliset mutaatiot ja luonnonvalinta.
megaevoluutio, megaevolution, korkeampien systemaattisten
kategorioiden, kuten sukujen, heimojen, lahkojen, luokkien ja pääjaksojen
evoluutio.
...megaevoluutio tarkoittaa puolestaan lajia suurempien taksonien, kuten
lahkojen ja luokkien kehitystä. Sen lainalaisuudet ovat toistaiseksi
epäselvät. (kohdassa Evoluutio)
makroevoluutio, macroevolution (lat. evolutio = auki kääriminen),
lajinkehitys. On evoluutiota, joka johtaa uusien lajien syntyyn.
Lajinsisäinen kehitys on mikroevoluutiota. Kun mikroevoluutio on populaatioiden
geenifrekvenssien kehitystä, makroevoluutio voidaan johtaa mikroevoluutiosta
isolaatiokäsitteen mukaanoton avulla.
mikroevoluutio, microevolution, lajin sisäinen evoluutio,
joka tapahtuu muutoksina populaation geenien esiintymistiheyksissä.
(Biologian sanakirja)
Evolutionismi:
1. Käsitys kehittymisen ja muuttumisen olennaisesta tai määräävästä
merkityksestä
2. määräsuuntaisen ja yleisesti samanlaisen kehityksen olettaminen nykymuotojen
selitykseksi (esim. geologiassa)
3. biologiassa kehitysopin olettaminen tai sen tulkitseminen
olennaiseksi ja selittäväksi tekijäksi
4. kansatieteessä kulttuurin tulkitseminen omaperäisesti kehittyvänä
kokonaisuutena
(V. Valpola: Suuri sivistyssanakirja)
1. kehitysoppi, kehitysopillinen maailmankatsomus ja elämänkatsomus
2.etiikan suunta, jonka mukaan moraali on kehityksen alainen
(Eskola - Kaurinkoski - Turtia: Sivistyssanakirja. ISBN 952-90-1706-5, Keuruu 1994)
evoluutio-oppi (Nykysuomen sanakirja, 1. osa, ISBN 951-0-09105-7,
Porvoo 1980)
kehitysoppi, siihen uskominen (Nurmi - Rekiaro - Rekiaro: Uusi
suomen kielen sanakirja)
1. käsitys, joka pitää kehittymistä olennaisena tai määräävänä
tekijänä
2. Kansantieteessä etenkin 1800-luvulla vaikuttanut kulttuurin
kehitysteoria.
(Facta2001, osa 4, ISBN 951-0-10225-3)
filos. katsomus, joka pitää kehitystä keskeisenä käsitteenä ja määräävänä
tekijänä. Evolutionismin mukaan olevainen on yhteinäisesti kehittyvä kokonaisuus,
jossa muuttuminen tapahtuu aina keskimäärin samaan suuntaan riippumatta siitä,
onko kehityskesllä jokinlopputila vai ei.
(CD-Facta97)
Evolutionisti: evolutionismin kannattaja
(Valpola)