Sivulla 247 on vain otsikko "III MONIMUOTOISUUDEN ALKUPERÄ JA EVOLUUTIO: KLADOGENEESI", sivu 248 on tyhjä ja sivulla 249 on otsikko "LUKU 8 MONIMUOTOISUUDEN YKSIKÖT: LAJIT"
Sivulla 250 Mayr toteaa "Tässä luvussa ei ole mahdollista käydä läpi taksonomian mahtavia saavutuksia, eli yli neljän miljoonan eliölajin kuvaamista ja luokittelemista (noin 5-30 miljoonaa lajia odottaa vielä kuvaamistaan)." ja "Nykyään eläinlajeja on kuvattu noin 1,8 miljoonaa (agamolajeja ei huomioitu) ja kaikkien lajien yhteismäärän arvellaan olevan jossakin 5-10 miljoonan välillä." Sivulla mainitaan myös Carl von Linne, mutta ei sitä että hän oli kreationisti.
Sivulla 252 Mayr myöntää "Luonnontieteilijöitä on askarruttanut jo pitkään lajeihin liittyvä pulmallinen ristiriita. Yhtäältä populaatioiden välillä voidaan havaita asteittainen evolutiivisten muutosten siistejä sarjoja, mutta toisaalta lajien ja korkeampien lajiryhmien välillä on selkeitä "aukkoja" tai "hypähdyksiä". Paleontologit ovat tuskin mitään sen enempää kuin fossiiliaineiston "hypähdyksiä" lajista toiseen ja luultavasti sen takia niin monet heistä ovat kannattaneet saltationistisia evoluutioteorioita. Kun nykyään kuitenkin tiedämme, ettei saltationismia tapahdu, on kysyttävä: Mistä lajien väliset "aukot" syntyvät?." Kreationistien vastaus on tietenkin, että holobaraminit luotiin erikseen, toisin sanoen eri holobaraminineihin kuuluvilla "lajeilla" ei ole yhteistä esi-isää.
Sivulla 253 on väliotsikko "LAJIKÄSITTEET JA LAJIRYHMÄT" jonka alla Mayr kirjoittaa "Lajien välisiä aukkoja on luonnollisesti mahdotonta tutkia, ellemme ymmärrä mitä lajit ovat. Luonnontutkijoilla on ollut kuitenkin hirvittäviä ongelmia yrittäessään saavuttaa yksimielisyyttä asiassa. Kirjallisuudessa tästä puhutaan "lajien ongelmana". Vielä tänä päivänäkään lajin määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä." Onkohan olemassa oikeasti yhtäkään asiaa, josta evolutionisit olisivat yksimielisiä? Ja ehkä evolutionistien kannattaisi lopettaa koko lajiongelman kanssa painiskelu ja siirtyä baraminologian kannattajiksi, baraminologiahan on kätevämpi tapa luokitella eliöitä. Mutta Mayr ei tietenkään kommentoi sanallakaan baraminologiaa.
Sivuilla 255 ja 256 Mayr kirjoittelee typologisesta lajikäsitteestä ja sisaruslajeista yms, ja määrittelee sitten sivulla 257 biologisen lajikäsitteen "Lajit ovat keskenään lisääntyvien yksilöiden tai populaatioiden ryhmiä, jotka lisääntymisisolaatio erottaa muista vastaavista ryhmistä."
Sivulla 258 on "Laatikko 8.2 Lajin kolme määritelmää." ja sivulla 259 on väliotsikko "MITÄ MUITA LAJIKÄSITTEITÄ JA MÄÄRITELMIÄ ON OLEMASSA?", jonka alla Mayr kirjoittaa "Viimeisen 50 vuoden aikana biologisen lajikäsitteen rinnalle on ehdotettu kuutta-seitsemää niin sanottua lajikäsitettä. Ovatko nämä uudet lajikäsitteet perusteltuja? Tiivistääkseni omat johtopäätökseni: eivät ole! Yksikään näiden uusien lajikäsitteiden laatijoista ei ole ymmärtänyt mikä ero on lajilla käsitteenä ja lajilla taksonomisena ryhmänä. Uusien käsitteiden sijaan he ovat esittäneet uusia kriteereitä, joiden perusteella eri lajiryhmiä voidaan jaotella taksonomisiin luokkiin (kts laatikko 8.2)." Myöhemmin samalla ja seuraavalla sivulla Mayr mainitsee mm nimet W. Hennig, H. Patterson ja G.G. Simpson, joista viimeiksimainittu on eräs kuuluisimpia ja merkittävimpiä evoluutiotiedemiehiä.
Sivulla 261 Mayr väittää "Hybridit (erityisesti takaisinristeytymissä) ovat lähes poikkeuksetta alkupeärisiä lajeja heikompia, usein elinkelvottomia ja enemmän tai vähemmän lisääntymiskyvyttömiä." Sivulla 264 Mayr toteaa "Hybridisaation esiintymistiheys vaihtelee suuresti. Se on harvinaista useimmilla eläimillä, mutta joissakin suvuissa sitä tapahtuu usein. Esimerkiksi Galapagossaarten maasirkkujen kuusi lajia risteytyvät varsin tavallisesti keskenään eikä se näytä johtavan kelpoisuuden vähenemiseen." Mainitut eri lajin sirkut ovat siis oikeasti samaa lajia Mayrinkin esittämän biologisen lajimääritelmän mukaan. Kts myös sirkkusivuni.
Sivulla 266 Mayr kirjoittaa agamolajeista "Suvuttomasti lisääntyvillä organismeilla ei ole "lajeja" samassa mielessä kuin suvullisesti lisääntyvillä eliöillä. Esimerkiksi esitumaiset eivät muodosta keskenään lisääntyvien yksilöiden ryhmiä. Niinpä onkin hankalaa määrittää, kuinka paljon "bakteerilajeja" on. Lisäksi niinkin kaukauset ryhmät kuin eubakteerit ja arkkibakteerit, jotka toisinaan sijoitetaan eri kuntiin, vaihtavat geenejä keskenään lateraalitransferenssin kautta."
Lajin määritelmä ja eri eliöiden luokittelu tuottavat siis valtavia ongelmia evolutionisteille. Tämä ei kuitenkaan estä evolutionisteja heittelemästä väitteitä kymmenistä miljoonista lajeista ja kyselemästä niiden mahtumisesta Nooan Arkkiin siinä luulossa, että asia olisi jotenkin ongelma kreationisteille. Ei ole, Arkissa oli vain lähinnä maalla elävät sierainten kautta hengittävien eliöiden edustajat, jotka sitten rappeutumislajiutuivat muutamiksi nykyisiksi lajiksi. Kts esim Wakboth et al ja Nooan Arkki sivuni.