Mayr Evoluutio sivut 268 - 286


Sivulla 268 on otsikko "LUKU 9 LAJIUTUMINEN" jonka alla Mayr kirjoittaa "Luvuissa 5-7 tarkasteltiin populaatioissa tapahtuvia evolutiivisia prosesseja. Jos ne kuitenkin olisivat ainoat evolutiiviset prosessit, lajit voisivat kyllä kehittyä, mutta maailman lajien lukumäärä pysyisi aina samana. Kun yhdet lajit kuolevat sukupuuttoon, meidän on vastattava kysymykseen: Mistä ovat peräisin niiden tilalle tulleet lajit? Lamarck oli selvillä tästä ongelmasta ja ratkaisi sen ehdottamalla, että uusia lajeja syntyy jatkuvasti spontaanin alkusynnyn kautta. Lamarckin mukaan lajit saivat alkunsa yksinkertaisimmista mahdollisista eliöistä, jotka kehittyivät asteittain korkeammiksi eläimiksi ja kasveiksi. Nykyään kuitenkin tiedämme, että 3,8 miljardia vuotta sitten spontaani alkusynty saattoi olla mahdollista, mutta sitä ei tapahdu enää. On etsittävä muita vastauksia." Alkusynnyt mahdollisuudesta kts esim
http://www.trueorigin.org/abio.asp ja
http://www.trueorigin.org/originoflife.asp

Sivulla 269 Mayr toteaa mm "Tämä lajimäärän lisääntyminen on täysin erilainen ilmiö kuin fossiilisessa kehityslinjassa tapahtuva fyleettinen evoluutio." ja "Darwin itse ei kyennyt ratkaisemaan lajiutumisen ongelmaa. Jopa Mendelin töiden uudelleen löytäminen 1900-luvulla osoittautui ensin taka-askeleeksi, koska geneetikot etsivät vastausta yksittäisen geenin tasolta. Tämän vuoksi ajan johtavat geneetikot kuten TH Morgan, HJ Muller, RA Fisher, JBS Haldane ja Sewall Wright eivät lisänneet mitenkään merkittävästi ymmärrystämme lajiutumisesta. Heidän lähestymistapansa keskittyi siihen mitä tapahtuu yksittäisessä geenipoolissa eikä se mahdollistanut monimuotoisuuden ongelman ratkaisua." Jos evoluutio on any change in the gene pool, niin tokihan evoluutiotiedemiehet gene pooliin keskittyvät, mitäs ihmeellistä tässä?

Sivulla 271 Mayr opettaa "Kun paleontologit vertailivat tietyn kehityslinjan väliaikaisia populaatioita, he ajattelivat niiden olevan eri lajeja koska ne olivat niin erilaisia. He kutsuivat välimuotojen muutosta lajiutumiseksi. Tällaiset muutokset aikaulottuvuudessa eivät kuitenkaan johda lajimäärän lisääntymiseen ja ilmiötä pitäisikin kutsua fyleettiseksi evoluutioksi (Kuva 9.1). Kun moderni evolutionisti puhuu lajiutumisesta, hän tarkoittaa lajien lukumäärän lisääntymistä, toisin sanoen, että yhdestä lajista kehittyy useita uusia lajeja." Kreationistinen näkökulma lajiutumiseen löytyy esim sivulta
http://www.creationontheweb.com/content/view/3036/

Sivulla 272 on kuva 9.1 fyleettisen evoluution ja lajiutumisen erosta, johon Mayr viittasi edellisellä sivulla.

Sivuilla 272 - 276 Mayr kirjoittelee allopatrisen lajiutumisen prosessista, dikopatrisesta lajiutumisesta ja peripatrisesta lajiutumisesta. Sivuilla 275 ja 276 Mayr toteaa "Peripatrisen lajiutumisen merkitys piilee siinä, että perustajapopulaatiot ovat tavallisesti pieniä ja geneettisesti köyhiä, erityisesti jos populaation on perustanut vain yksi hedelmöittynyt naaras tai vain muutaman yksilön ryhmä. Uuden populaation geenipooli on tilastollisesti erilainen kuin lähtöpopulaation geenipooli, mikä voi kiihdyttää genotyypin uudelleen järjestäytymistä ja erityisesti uusien epistaattisten eli geenienvälisten vuorovaikutussuhteiden syntyä." ja "Perustajapopulaatiot ovatkin siten ihanteellisessa tilanteessa silmälläpitäen evolutiivisia "hyppyjä" uusiin ekologisiin lokeroihin..." Mayrin mielestä siis pieni perustajapopulaatio ei ole mikään ongelma vaan pikemminkin hyvä asia. Näinollen on suorastaan koomista, kuinka eräät toiset evolutionistit ovat vuositolkulla inttäneet, että Nooan Arkissa ei ollut riittävästi yksilöitä per "laji".

Sivuilla 276 ja 277 Mayr elvistelee kumonneensa vuonna 1942 teorian lajiutumisesta ekologisten lokeroiden kautta, jonka Darwin esitti 1800-luvulla.

Sivulla 279 on väliotsikko "Äkillinen lajiutuminen" jossa Mayr ensin viittaa kasveilla tapahtuvaan lajiutumiseen yhden sukupolven aikana ja kirjoittaa sitten "Eläimillä (ei kylläkään linnuilla ja nisäkkäillä) steriilit hybridit sen sijaan voivat siirtyä partenogeneesiin ja suvuttomaan lisääntymiseen. Tällaisia tapauksia on havaittu kaloilla, sammakkoeläimillä ja matelijoilla." Hyvin nopea lajiutuminen on siis mahdollista evoluutiobiologienkin mielestä, joten on koomista seurata, miten esim sfnetin evolutionistit inttävät, että aika Nooan Arkista nykyisiin lajeihin on liian lyhyt ja kehittelevät termejä tyyliin "superhypernopea evoluutio".

Sivulla 280 Mayr viittaa Darwiniin ja kirjoittaa "Hänen ja Alfred Russell(oik. Russel) Wallacen välillä käytiin ratkaisematon kiista siitä, voiko hybridivyöhykkeiden yksilöistä syntyä luonnonvalinnan seurauksena kaksi täydellistä lajia. Wallace sanoi kyllä, ja tässä häntä ovat seuranneet Dobzhansky ja muut nykyaikaiset evolutionistit. Darwin taas sanoi ei, ja häntä seurasivat HJ Muller sekä tämän kirjoittaja." Siis taas esimerkki nimen väärinkirjoittamisesta, evolutionistien keskinäisistä erimielisyyksistä ja huonosta suomesta. Kirjassa jonka pitäisi olla "Tieteen huiput" ja "Parempaa ei ole eikä tule" (kts tämän analyysisarjan I osa).

Sivuilla 281 ja 282 Mayr kirjoittelee rengaslajeista, sivuilla 283 ja 284 siitä miten alkuvaiheen lajit hankkivat geneettisen lisääntymisisolaation. Sivulla 284 Mayr kirjoittaa "Kun vuosia sitten vielä uskottiin, että uudet lajit syntyvät mutaatioiden kautta, keskusteltiin paljon lajiutumisen genetiikasta ja etsittiin lajiutumisgeenejä. Nyt tiedetään, ettei tämä ole hedelmällinen tapa lähestyä lajiutumista." Sen sijaan evolutionistit eivät vieläkään tiedä, että hedelmällisin lähestymistapa on kreationistinen.

Sivuilla 285 ja 286 Mayr kirjoittee lajiutumisvauhdista ja toteaa sivulla 286 mm "Aina viime aikoihin saakka itäafrikkalaisessa Victoriajärvessä esiintyi yli 400 kotoperäistä kirjoahvenlajia, vaikka vielä 12 000 vuotta sitten järvi oli rutikuiva. Koska kaikki tässä järvessä esiintyvät kirjoahvenet ovat läheisempää sukua toisilleen kuin joessa elävälle kantalajilleen, niiden kaikkien on täytynyt syntyä viimeisen 12 000 vuoden aikana." Evolutionistien logiikan mukaan siis yksi kalalaji voi lajiutua jopa yli neljäksisadaksi lajiksi alle 12 tuhannessa vuodessa, mutta Noaan Arkissa ollut eliö ei (muka) voi lajiutua edes muutamaksi lajiksi hieman lyhyemmässä ajassa.



Anna palautetta, please.
Tai mene takaisin Kirjasivulle
tai aloitussivulle (index.html).

©TJT 2007