Sivulla 123 alkaa luku Elämän maantiede ja otsikon alla on taas sitaatti, tällä kertaa Darwinin Lajisen synnystä, viittaa "levinneisyyspiirteisiin".
Coyne aloittaa oman tekstinsä Napoleonista ja vuonna 1676 syntyneestä skotista, saariin liittyen.
Sivun 124 lopussa Coyne alkaa päästä asiaan, saarien eläimistoon ja kasvistoon. Coyne julistaa edellämainittuus skottiin liittyen "Tietämättään hän eli evolutiivisen muutoksen laboratoriossa." Oikeasti saaret ovat "laboratorioita" joissa voidaan todeta kreationistisen rappeutumisteorian mukaista rappeutumislajiutumista.
Sivulla 125 Coyne viittaa taas Darwiniin ja kirjoittaa mm "..hän ymmärsi, että evoluutio oli välttämätön tekijä ei vain kasvi- ja eläinlajien alkuperän, vaan myös niiden levinneisyyden selittämiseksi." Darwin luonnollisesti ymmärsi väärin, koska ei ollut kuullutkaan rappeutumisteoriasta.
Sivulla 126 Coyne hyökkää taas kreationismia vastaan valheen voimalla "Eliömaantieteellinen
todistusaineisto evoluution puolesta on nyt niin vastaansanomaton, etten ole nähnyt yhtään
luomisopillista kirjaa tai artikkelia tai kuullut luomisopillista luentoa, joka yrittäisi
kiistää sen. Luomisopin kannatajat vain teeskentelevät, että tuota todistusaineistoa ei
ole.". Dominic Sathamin artikkeli Journal of Creationissa
http://creation.com/biogeography
tosin julkaisiin vasta vuonna 2010, mutta jo vuonna 1996 Woodmorappe sivuaa aihetta
kirjassan Noah's Ark: A Feasibility Stydy, ja vuonna 2001 julkaistulla sivulla
http://www.trueorigin.org/theobald1c.asp
aihetta käsitellään kohdissa 9 ja 10 ja
aihetta on kyllä käsitelty muissakin
lähteissä, onhan eläinten leviäminen eri puolille maapalloa vedenpaisumuksen jälkeen
eräs Raamatullisen kreationismin keskeisimpiä kysymyksiä. Ja joka tapauksessa
nyt vuonna 2014 on olemassa useita artikkeleita, edellämaintun lisäksi esim
http://creation.com/Flood-biogeography
http://creation.com/biogeography-against-evolution
http://creation.com/genetics-geographical-distribution
http://www.evolutionnews.org/2009/05/biogeography_where_darwin_does020221.html
http://www.ideacenter.org/contentmgr/showdetails.php/id/1500
Heti perään Coyne tunnustaa tuntevansa edes jossain määrin todelliset argumentit, hän mm kirjotitaa "...yhdistää Raamatun kertomukseen Nooan arkista. Kaikki elävät eläimet ymmärrettiin niiden eläinten jälkeläisiksi, joita Nooa otti mukaansa parin kutakin. Nuo parit kulkeutuivat nykyisille elinalueilleen..." Uhrikelpoisia eläimiä ja lintuja tosin oli 7 paria (1. Mo 7:2,3) ja Coyne itsekin kirjoittaa ensin jälkeläisistä, mutta väittää sitten virheellisesti että alkuperäiset parit olisivat kulkeutuneet paikoilleen.
Tuon jälkeen Coyne esittää kysymyksiä, joihin on vastattu mm Woodmorappen kirjassa ja useassa muussa kreationistisessa lähteessä, siis oli vastattu jo kauan ennen kuin Coyne vuonna 2009 julkaisi kirjansa.
Coyne jatkaa "Kun luonnontutkijat löysivät jatkuvasti uusia kasvi- ja eläinlajeja, uskossaan lujinkin ymmärsi, etteivät ne voineet mahtua yhteenkään alukseen, puhumattakaan niiden tarvitsemasta ruuasta ja vedestä kuusiviikkoisen matkan aikana." Oikeasti eläimet olivat arkissa 371 vuorokautta, siis 53 viikkoa eikä suinkaan vain kuusi viikkoa (42 vrk).
Coyne jatkaa "Näin kehittyi toinen teoria, teoria moninkertaisesta
luomistyöstä eri puolilla maailmaa. Tunnettu sveitsiläinen eläintieteilijä
Louis Agassiz, joka tuolloin työskenteli Harwardissa, esitti 1800-luvun puolivälissä,
että "vain lajit eivät olleet pysyviä ja muuttumattomia, vaan myös niiden elinalue.
sillä kukin pysyi luomisensa sijoilla tai lähessä sitä."." Tässä Coyne viittaa
"fixity of species" oppiin, ja vääristelee historiaa. Encyclopaedia Britannican
mukaan "Closer to modern evolutionary ideas were the proposals of early Church
Fathers like Gregory of Nazianzus and Augustine, who maintained that not all species
of plants and animals were created by God, rather, some had developed in historical
times from God's creation." ja evolutionistien oma tiedejärjestö National
Center for Science Education on julkaissut jo vuonna 2006 sivustollaan
artikkeleita joissa todetaan "The idea that species were universally thought
to be fixed prior to Darwin is simply wrong — many creationist thinkers of the
classical period through to the 19th century thought
that species could change."
http://ncse.com/rncse/26/4/species-kinds-evolution
Edellämainitulla NCSE:n sivulla on melko perusteellinen selvitys siitä, mitä kreationisit aikoinaan uskoivat. Sivulla mm todetaan "But they did not think species were unable to change for a very long time, not until John Ray, a brilliant English 17th-century botanist who compiled the first complete flora (of Cambridgeshire, and then of England), wrote..." ja "Following a suggestion of Aristotle that new species were formed by hybridization at water holes in Africa, St Augustine, among others (including one of the translators of the King James Bible), happily accepted that new species could be formed out of old ones. Linnaeus himself, who is sometimes regarded as the originator of species fixism, observed hybridization between two plant species in his own garden, and late in life revised his view that species were as the "Infinite Being" had first created them. Certainly there was no tradition in Christian theological circles that species had to be unchanging before then." ja "So we should first of all abandon the idea that people before Darwin thought that species were fixed, necessarily. Some did; many did not. Moreover, almost as soon as the idea of species-fixism caught on, it was challenged."
Lajien muuttumattomuus oli siis lähinnä 1600-luvun lopussa syntynyt harhaoppi, johon pieni joukko ihmisiä uskoi joskus 1700-luvulla ja 1800-luvulla. Coyne sen sijaan maalaa kuvaa, jonka mukaan kaikki kreationistit olisivat uskoneet tuhansien vuosien ajan kyseiseen oppiin, kunnes vasta viime aikoina "liberaalit kreationistit" olisivat muuttaneet kantaansa (termi "liberaali kreationisti" tulee kirjassa sivulla 258).
Sivulla 127 Coyne viittaa taas idoliinsa Darwiniin "Darwin väitti, että luominen ei selittänyt lajien levinneisyyttä, vaan evoluutio." Evolutionistien oma artikkeli selittää "Why is it that we tend to think pre-Darwinians were all fixists? In part this is because Darwin has been used as a turning point in modern biology, which of course he was, and so some, the leading evolutionist Ernst Mayr among them, have tried to make him the ultimate source of all that is correct in modern biology." Coyne vain seuraa oppi-isänsä Mayrin esimerkkiä, faktoista viis veisaten.
Sivulla 127 Coyne tosin myöntää, että Darwin ei ollut täysin oikeassa, ja julistaa sitten sivun 128 alussa "Nyt tiedämme vastauksen moniin niistä kysymyksistä, joihin Darwin ei kyennyt vastaamaan. Kiitos tästä kuuluu kahdelle kehityskululle, joita hän ei olisi edes osannut kuvitella, nimittäin mannerlaattojen liikkeille ja molekyylitaksonomialle."
Sivulla 128 Coyne kirjoittaa myös molekyylikelloista. Antaa ymmärtää, että ne ovat
luotettavia, vaikka totuus on aivan toinen
www.reasons.org/articles/failure-of-molecular-clocks-important-implications-for-the-christian-faith
Sivulla 129 Coyne toistaa harhansa "Jokainen eliömaantieteen salapoliisityön tuottama tiedonmurunen osoittautuu evoluutioteoriaa tukevaksi. Mikäli lajit eivät kehittyneet, elävien tai fossiilien perusteella tunnettujen lajien levinneisyydessä ei ole tolkkua.". Näin olisi, jos "fixity of species" olisi ainoa vaihtoehto evoluutioteorialle, mutta moderni tieteellinen kreationismi on tuottanut vaihtoehdon jota Coyne ei käsittele ollenkaan (lukuunottamatta lyhyitä viittauksia "liberaaleihin kreationisteihin" kirjan lopussa ja viiteluottelossa).
Sivuilla 129 - 131 Coyne esittelee esimerkkejä erilaisista eliöistä, ja sitten sivun 132 alussa kirjoittaa "On jälleen kysyttävä, miksi eri mantereille olisi luotu aivan erilaisia eläimiä, jotka kuitenkin näyttävät hyvin samanlaisilta ja jotka toimivat paljolti samalla tavoin.". Coynen on siis hyökättävä jotain 1700-luvun kreationismin marginaaliporukkaa vastaan, kun ei ollenkaan kykene hyökkäämään 2000-luvun valtavirran kreationismia vastaan.
Sivulla 132 Coyne jatkaa hyökkäystään valheen voimalla "Yksikään kreationisti, olipa sitten kysymys Nooan arkkiin uskovista tai muista, ei ole tarjonnut uskottavaa selitystä sille, miksi eri tyyppisillä eläimillä on samanlaisia piirteitä eri paikoissa. He voivat vain vedota luojan selittämättömiin päähänpistoihin.". Annoin jo edellä linkkejä eliömaantieteeseen ja viittasin mm. Woodmorappen kirjaan. Vetoamme ihan muihin asioihin kuin selittämättömiin päähänpistoihin.
Sivuilla 133 ja 134 Coyne kirjoittelee pussieläimistä, Australiasta yms.
Sivulla 135 Coyne hyökkää taas kreationismia vastaan "Kreationismi on kovilla yrittäessään selittää näitä seikkoja. Siinä onnistuakseen sen on esitettävä, että kaikkialla maailmassa on tapahtunut loputon määrä sukupuuttoon kuolemisia ja luomisia, ja että jokainen uudelleen luotujen lajien joukko on saatettu muistuttamaan vanhempia samalla seudulla eläneitä lajeja. Etäännymme kauas Nooan arkista." Emme ole kovilla, emmekä todellakaan tarvitse Coynen idioottimaisia skenaarioita. Sen sijaan Coyne tuntuu tarvitsevan teoksen The Answers Book, jonka 1. painos ilmestyi jo vuonna 1990 ja minulla oleva 24. painos 2001, siis paljon ennen kuin Coyne kirjoitti kirjansa. The Answers Bookissa on vastattu moneen Coynen esittämään kysymykseen ja esitelty modernin tieteelisen kreationismin perusopit. http://creation.com/the-creation-answers-book-index
Sivulla 136 Coyne väittää myös ihmisten kehittyneen Afrikassa ja siteeraa pitkän pätkän Darwinin teoksesta The Descent of Man.
Sivuilla 137 ja 139 Coyne kirjoittelee jääkausista, eräästä fossiilisesta puusta ja sivulla 138 on karttapiirros, ja hyökkää taas sivulla 139 kreationismia vastaan "Nämä pulmat ratkeavat evoluutioteorian valossa, kun taas kreationismi on pulassa yrittäessään selittää jään synnyttämien uurteiden suuntaa tai Glossopteriksen esiintymisaluetta, joka on hajonnut omalaatuisesti.".
Sivulla 140 (alkaa sivun 139 alareunasta) Coyne käsittelee saaria, tekee eron mannersaarten ja valtamerisaarien välille. Tiettyjen lajien puuttuminen valtamerisaarilta tuntuu olevan Coynelle tärkeä todiste evoluuteorian puolesta.
Sivulla 141 Coyne hyökkää taas kreationismia vastaan "Kuten Darwin pani merkille,
tätä erilaisuutta on vaikea selittää kreationistiselta katsantokannalta: "Kunkin lajin
erillisen luomisen kannattajan on pakko myöntää, että valtamerten saarille ei ole luotu
riittävästi parhaiten sopeutuvia kasveja ja eläimiä, sillä ihminen on tahtomattaan
asuttanut saaret eri alueiden tulokkailla paljon täydellisemmin kuin luonto." (s. 332)."
Siis ehkä joskus 1800-luvulla oli muutama "fixity of species" harhaoppiin hurahtanut
kreationisti, joille tuon selittäminen tuotti vaikeuksia. Mutta kuten jo edellä
osoitin:
1. edes tuolloin kaikki kreationistit eivät allekirjoittaneet kyseistä oppia.
2. kyseisellä opilla ei ole mitään tekemistä modernin tieteellisen kreationismin
oppien kanssa.
Sivuilla 142 ja 143 Coyne kirjoittelee saarilla elävistä eliöistä, etenkin linnuista, ja mainitsee myös darwininsirkut.
Sivulla 144 on piirroskuva Havaijilla eläviin lintuihin liittyen ja itse tekstissä juttua hyönteisistä.
Sivulla 145 Coyne julistaa "Havaintojen perusteella voidaan sanoa, että verrattuna maailman muihin alueisiin, elämä valtamerisaarilla on epätasapainossa. Jokaisen vakavastiotettavan eliömaantieteellisen teorian olisi selitettävä tämä ristiriitaisuus.". Valtamerisaarien eliöstö ei ole mikään ongelma kreationismille.
Sivulla 146 Coyne kertoo, kuinka itse Darwin teki kokeita miten siemenet säilyy merivedessä, ja kertoo sitten tuoreempia havaintoja. Coyne ei näytä ollenkaan ymmärtävän, että hän itseasiassa esittelee kreationistisen vedenpaisumusbiologian todisteita.
Sivulla 147 Coyne myöntää, että kasvit ja eläimet voivat ajelehtia tukkien, kasvilauttojen yms. mukana.
Sivulla 148 Coyne sivuaa taas kreationismia "Jos valtamerisaarten kotoperäisiä nisäkkäitä ei ole luotu, vaan ne ovat polveutuneet niille asumaan asettuneista..." ja sivulla 149 "Samankaltaisuutta ei voi selittää esittämällä, että Galapagossaaret ja Etelä-Amerikka tarjoavat samankaltaiset elinympäristöt Jumalan luomille lajeille." Siksipä kukaan, lukuunottamatta joskus 1700-luvun tienoilla elänyttä "fixity of species" oppia kannattanutta lahkoa, ei ole koskaan tuollaista selitystä tarjonnutkaan.
Sivulla 149 on edellämainitun lisäksi pitkä sitaatti Darwinin teoksesta, jossa Darwin toteaa mm. "En usko, että tavanomainen itsenäisen luomisen teoria pystyy selittämään tätä suurta tosiseikkaa.". Coynellä on siis suorastaan pakonomainen tarve hyökätä lähes joka sivulla jotain ikivanhaa oppia vastaan, sen sijaan hän ei sano (tai ainakaan ole vielä sivuun 149 mennessä) sanonut mitään niistä opeista, joita me kreationistit olemme laatineet ja opettaneet esim vuosina 1960 - 2009.
Sivulla 150 selitetään edellämainittu epätasapaino (joka toki selitettiin aikaisemmillakin sivuilla) "Valtamerisaarilla on piirteitä, jotka kaiken kaikkiaan erottavat ne mantereista ja mannersaarista. Valtamerisaarten eliöstö on epätasapainossa, sillä niiltä puuttuu elämänmuotojen pääryhmiä ja samat ryhmät puuttuvat eri saarilta."
Sivulla 151 Coyne rupeaa taas olkiukkoilemaan "Yritetään nyt keksiä teoria, joka selittäisi edellä esitetyn vetoamalla lajien luomiseen mantereilla ja valtamerisaarilla." Miksi ihmeessä Coyne rupeaa keksimään omasta päästään kreationistisia teorioita, sen asemesta että yrittäisi kumota jo olemassa olevat aidot kreationistiset teoriat??
Tietenkin siksi, että omassa päässä keksitty olkiukko on helpompi tuupata nurin kuin tukevalla faktapohjalla seisova tukeva tieteellinen teoria. Coyne esittääkin omaan "kreationistiseen" teoriaansa perustuen pari kysymystä, ja julistaa sitten "Hyviä vastauksia ei ole, paitsi jos otaksutaan että luomistyön tekijän silmämääränä on oli saada lajit näyttämään siltä kuin ne olisivat kehittyneet saarilla. Kukaan ei ole innokas allekirjoittamaan näitä vastauksia, mistä syystä luomisopin kannattajat yksinkertaisesti kaihtavat saarten eliömaantiedettä.". Emme todellakaan kaihda, mutta emme myöskään allekirjoita Coynen olkiukkokreationismin mukaisia vastauksia, meillä kun on oma aito kreationismi, jonka teorioiden tuottamat vastaukset voimme allekirjoittaa.
Sivulla 152, otsikon LOPPULAUSE, alla Coyne kirjoittaa "Eliömaantieteen pääopetus on, että vain evoluutio voi selittää elämän erilaisuuden mantereilla ja saarilla." Myös tieteelinen kreationismi voi selittää sen, on selittänyt jo usean vuosikymmenen ajan. Coyne on joko täysin tietämätön 1900-luvun ja 2000-luvun kreationismista, tai vaikenee siitä täysin tietoisesti. Ja kuten olen jo todennut, kirjan loppupuolella olevat viittaukset osoittavat viimeksimainittuun vaihtoehtoon.
Coyne kirjoittaa vielä sattuman ja lainalaisuuden sekoittumisesta, väittäen sitä toiseksi opetukseksi.
Lopuksi sivulla 153 Coyne kirjoitta sinänsä järkevää tekstiä luonnonsuojelusta, mutta liittää sitten siihenkin evoluution ja elämän historian.