Sivulla 154 alkaa luku Evoluution moottori. Sitaatti R. Jeffersiltä, jonka jälkeen Coyne aloittaa oman tekstinsä kertomalla Aasiassa esiintyvästä jättiläisherhiläisestä. Sivun 155 alareunassa Coyne kirjoittaa "Tämä ilkeä tarina opettaa evoluutiosta paljon. Ilmeisin seikka on se, että herhiläiset ovat sopeutuneet erinomaisesti tappotyöhön. Ne näyttävät siltä, kuin ne olisi suunniteltu joukkoteurastusta varten." Tosiasiassa herhiläiset eivät liity mitenkään evoluutioteorian eli kehitysopin mukaiseen kehitykseen.
Sivulla 156 Coyne jatkaa herhiläisistä ja mehiläisistä ja siirtyy sitten sukkulamatoihin.
Sivulla 157 Coyne kirjoittaa "Tämän kaltaiset sopeumat - ne monet tavat joilla loiset
hallitsevat isäntiään - saavat evoluutioteoreetikot riehaantumaan." Oikeasti evolutionisteilla
ei ole mitään syytä riehaantua
http://creation.com/what-about-parasites
Sivuilla 158 ja 159 Coyne esittelee lisää esimerkkejä "monimutkaisista sopeumista", ja
käsittelee etenkin tikkaa ja sen kieltä. Ja sivuaa taas kreationismia "Ei ihme, että varhaiset
luonnontutkijat uskoivat eläinten olevan taivaassa taottuja, Luojan luomia kukin omaa tehtäväänsä
varten." Osoitin jo edellisessä osassa, että "fixity of species" oppi oli paljon vähemmän
suosittua kuin Coyne antaa ymmärtää, eikä sillä ole mitään tekemistä modernin tieteellisen
kreationismin kanssa. Tikkaa on käsitelty esim
http://creation.com/woodpecker-head-banging-wonder
Sivulla 160 Coyne kirjoittaa "Laboratorioissa ja kentällä työtä tekevien biologien
ansioista tuo todistusaineisto on nyt olemassa - ja sitä on paljon. Luonnonvalintaa
havaitaan kaikkialla." Todellakin, kreationisti Blyth havaitsi sen jo 1830-luvulla,
kymmeniä vuosia ennen Charles Darwinia. Kysymys kuuluukin, että mitä se luonnonvalinta
tekee. Coynen mielestä luonnonvalinta on Evoluution moottori, siis se voima joka
puskee evoluutiota eteenpäin (vaikka toisaalta evoluutiolla ei evolutionistien mielestä
ole mitään suuntaa...) kun taas meidän kreationistien mielestä luonnonvalinta on jarrusysteemi,
joka vain hidastaa rappeutumista.
http://creation.com/natural-selection-questions-and-answers
Sivuilla 160 ja 161 Coyne esittelee itsensäänselvän esimerkin valinnan vaikutuksesta hiirien turkin väriin.
Sivulla 162 Coyne rupeaa käsittelemään mutaatioita. Hän kirjoittaa mm "Tieteenharjoittajat
ovat monien laboratoriokokeiden perusteella tulleet siihen tulokseen, että mutaatiot tapahtuvat
satunnaisesti. Termiä "satunnainen" käytetään tässä erityisessä merkityksessä, jonka jopa biologit
käsittävät usein väärin. Termi tarkoittaa sitä, että mutaatiot tapahtuvat katsomatta siihen,
ovatko ne yksilön kannalta hyödyllisiä.". Evolutionistien omalla sivulla
http://evolution.berkeley.edu/evosite/evo101/IIIC1aRandom.shtml
annetaan kuitenkin ymmärtää että asia ei ole täysin varma "Researchers have performed
many experiments in this area. Though results can be interpreted in several ways, none
unambiguously support directed mutation. Nevertheless, scientists are still doing research
that provides evidence relevant to this issue."
ja kreationistien näkemyksiä mutaatioista
http://creation.com/mutations-questions-and-answers
Sivulta 162 sivulle 163 jatkuvassa lauseessa Coyne julistaa "Hyödylliset mutaatiot
ovat evoluution raaka-ainetta." Tämä onkin se evoluutioteorian päällisin puolin selvältä
ja loogiselta näyttävä ydin: Tapahtuu hyödyllisiä mutaatioita, jotka luonnonvalinta valitsee
jatkoon karsien haitalliset, ja eliöt kehittyvät alkeellisista monimutkaisiksi. Mutta heti kun
asioita aletaan tutkia syvällisemmin, havaitaan että kumpikaan osa ei toimi väitetyllä tavalla.
Genetiikan professori Sanford, entinen evolutionisti, on tutkinut mutaatioita ja valintaa
töikseen, ja on käsitellyt niitä kirjassaan
http://en.wikipedia.org/wiki/John_C._Sanford
http://creation.com/from-ape-to-man-via-genetic-meltdown-a-theory-in-crisis
Sivulla 164 Coyne yrittää kiistää evoluution sattumanvaraisuuden perinteisellä
argumentilla, että vaikka mutaatiot ovat sattumanvaraisia, luonnonvalinta ei ole.
Tämä on lähinnä määrittelykysymys, eräs satunnaisuuden määritelmä on
"without definite aim, direction, rule, or method" ja eräs toinen
"lacking a definite plan, purpose, or pattern"
http://www.merriam-webster.com/dictionary/random
Sivulla 165 Coyne taas vaihteeksi sivuaa kreationismia "Jos sopeuttava piirre on kehittynyt luonnonvalinnan seurauksena eikä luomistyön tuloksena, on mahdollista tehdä eräitä oletuksia." Samalla sivulla Coyne tekee sitten oletuksen askelittaisesta tapahtumasarjasta, ja sivulla 166 oletuksen että sopeutumisen täytyy edesauttaa suvunjatkamista. Periaatteessa samat oletukset sisältyvät myös kreationistiseen rappeutumisteoriaan, joten eivät kelpaa aukottomiksi evoluutioteorian todisteiksi. Ja Coyne tekee virheellisiä tulkintoja oletustensa pohjalta, koska ei tunne ollenkaan rappeutumisteoriaa.
Sivulla 167 Coyne muistaa taas mainita luomisen "Kuten evoluutioteoria ennustaa, emme koskaan tee havaintoja sopeutumista, jotta hyödyttävät lajia yksilön kustannuksella. Sitä olisimme saaneet odottaa, jos hyvänsuopa luoja olisi suunnitellut eliöt." Toisaalta Coyne tunkee kreationistien suihin oppia eliöiden muuttumattomuudesta. Eikä oikeasti ole mitään syytä, miksi Luoja toimisi Coynen edellyttämällä tavalla.
Sivuilla 168 ja 169 Coyne käsittelee geneettistä ajelehtimista. Sivulla 169 Coyne julistaa "Luonnonvalinta sen sijaan hankkiutuu aina eroon haitallisista alleeleista..." Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Coyne itsekin esittee esimerkkejä heti sivulla 170, mutta vaikenee kaikista niistä asioista joita esim prof. Sanford on käsitellyt omassa kirjassaan (Kimuran valintaikkuna, geenien linkittyminen jne).
Sivulla 171 Coyne alkaa käsitellä kasvien ja eläinten jalostamista, ja aluksi vakuuttelee
luonnonvalinnan hitautta vertaamalla Colorado-jokeen Grand Canyonissa. Tosiasiassa se
kuitenkin syntyi vedenpaisumuksen jälkeisissä tapahtumissa
http://creation.com/grand-canyon-origin-flood
Sivulla 172 Coyne viittailee Darwiniin ja kasvien jalostamiseen, mutta ei tietenkään¨ mainitse että prof. Sanford tutki nimenomaan kasvien jalostamista, ja käyttää sitä evoluutioteorian vastaisena esimerkkinä. Sitten Coyne siirtyy käsittelemään koirarotuja ja myöntää sekä sivulla 172 että sivulla 173, että rotujen luomiseen on mennyt aikaa alle 10 000 vuotta, sivulla 173 "Rotujen luominen on kestänyt alle...", Coyne siis käyttää sanaa "luominen", myöntää että ihminen on luonut koirarodut sudesta.
Sivulla 174 Coyne siteeraa Darwinia, kuten myös sivulla 175, kirjoittelee välissä lampaista, tomaateista yms. Pointtina näkyy olevan todistella "..Darwin käsitti, ettei vaadittaisi paljon ponnistelua sen ymmärtämiseksi, että luonnonvalinta voisi luoda paljon suurempaa monimuotoisuutta paljon pidemmän ajan kuluessa.". Samalla sivulla Coyne siirtyy käsittelemään mikrobeja ja koeputkia.
Sivulla 175 Coyne esittelee Lenskin kokeen, jota on analysoitu useiden kreationistien
toimesta ja osoitettu, että oikeasti siinä tapahtui rappeutumista.
http://creation.com/bacteria-evolving-in-the-lab-lenski-citrate-digesting-e-coli
http://creation.com/new-genetic-information
http://creation.com/genetic-entropy
Samalla sivulla Coyne esittelee myös Barry Hallin kokeen, joka on analysoitu perusteellisesti
answersingenesis.org/genetics/mutations/analysis-of-barry-halls-research-of-e-coli-ebg-operon
Sivulla 177 Coyne muistaa taas mainita kreationistit "Paitsi että koe on todiste evoluutiosta, siitä selviää kaksi tärkeää seikkaa. Huolimatta kreationistien vastaväitteistä luonnonvalinta voi ensinnäkin edesauttaa kaikilta osiltaan keskinäisyhteydessä olevien monimutkaisten ja toisiinsa vaikuttavien biokemiallisten järjestelmien kehittymistä.". Coynen väite on osoitettu vääräksi AiG:n paperissa, Coyne sen sijaan ei yritäkään kumota kreationistien argumentteja. Tämäkin paperi julkaistiin alunperin jo vuonna 2008, ja kreationistit ovat tehneet selväksi mutaatioihin liittyvät argumenttinsa aikaisemminkin.
Sivuilla 178 - 180 Coyne jauhaa antibioottiresistenssistä, bakteereista ja mainitsee myös
AIDSin ja virukset jne. Kaikki on käsitelty perusteellisesti kreationistien sivustoilla ja
osoitettu, että kyseessä on evoluution vastaiset todisteet
http://www.trueorigin.org/bacteria01.asp
http://www.trueorigin.org/mutations01.asp
http://creation.com/has-aids-evolved
http://creation.com/ccr5delta32-a-very-beneficial-mutation
http://creation.com/swine-flu-is-it-evidence-of-evolution
http://www.creationwiki.org/Antibiotic_resistance
Sivulla 181 Coyne käsittelee luonnonvalintaa luonnossa ja kirjoittaa "Luonnonvalinta etenee luonnossa ensinnäkin uskomattoman hitaasti. Esimerkiksi höyhenten evoluutio vei luultavasti satoja tuhansia vuosia." ja hieman myöhemmin "Ei myöskään pitäisi odottaa havaittavan muuta kuin pieniä muutoksia yhdessä tai muutamassa lajin piirteessä - tämä tunnetaan mikroevoluutiona. Kun otetaan huomioon evoluution asteittainen eteneminen, ei ole järkevää odottaa, että evoluutio muuttaisi tietynlaisen kasvin tai eläimen toiseksi - mitä kutsutaan makroevoluutioksi - yhden ihmisiän aikana. Vaikka makroevoluutio onkin käynnissä, emme yksinkertaisesti ole riittävän pitkään maisemissa havaitaksemme sen." Coyne itse kuitenkin kirjoittaa toisaalla kasvien polyploidiasta jne ja esittelee esimerkkejä nopeasta lajiutumisesta.
Sivulla 182 viittakiin Weinerin kirjaan darwininsirkuista, jota olen käsitellyt sirkkusivullani ja darwinsivullani.
Sivuilla 183 kirjoittaa lisää sirkuista ja sivulla 184 hyönteisistä yms, ja toteaa sitten sivulla 185 "On monia muitakin esimerkkejä, ja ne kaikki kertovat samaa: on mahdollista nähdä omin silmin parempaan sopeutumiseen johtavaa luonnonvalintaa. Biologi John Endlerin kirjaan Natural Selection in the Wild on kirjattu yli 150 tapausta havaitusta evoluutiosta.". Coyne siis täysin virheellisesti vetää yhtäsuuruusmerkin luonnonvalinnan ja evoluution välille. Luonnossa voidaan toki havaita sopeutumista, mutta se on kreationistisen rappeutumisteorian mukaista rappeutumissopeutumista, vastakkainen prosessi evoluutioteorian eli kehitysopin vaatimalle kehityssopeutumiselle.
Sivun 186 alussa Coyne hyökkää taas kreationisteja vastaan valheen voimalla "Mistä tiedämme kreationistien olevan väärässä väittäessään, että luonnonvalinta voi vaikuttaa eliöihin pienissä määrin, mutta on voimaton suurten tehtävien edessä?"
Coyne ei yritäkään todistaa aitojen, olemassaolevien kreationistien oppeja vääräksi, vaan sotkee ID-liikkeen ja aitojen kreationistien opit samaksi sopaksi "Kyse on tietysti kreationismista, jonka viimeisin muoto tunnetaan "älykkään suunnittelun" nimellä. Sen puolestapuhujat esittävät, että yliluonnollinen olento on puuttunut peliin useita kertoja elämän historiassa, joko luomalla siinä silmänräpäyksessä monimutkaista sopeutumista, johon luonnonvalinnan ei oleteta pystyvän, tai tuottamalla sellaisia "mutaatioihmeitä", jotka eivät voi syntyä sattumalta. (Jotkut älykkään suunnittelun kannattajat menevät vieläkin pidemmälle: he ovat "nuori maa" liikkeen äärimmäisyyskreationisteja, jotka uskovat että maa on noin 6000 vuoden ikäinen ja että evoluutiota ei ole tapahtunut lainkaan)." Tuon jälkeen Coyne väittää Älykästä Suunnittelua epätieteelliseksi ja väittää, että sen väitteitä ei voi testata. IDM:n (Intelligent Design Movement, ID-liike) edustajat lienevät kovasti eri mieltä.
Coyne ottaakin esimerkikseen IDM:n edustajan prof. Behen esilletuoman bakteerimoottorin jo sivulla 186, ja jatkaa sitten hyökkäystään sivulla 187 ja sivulla 188. Behe on vastannut jo vuonna 1996 osaan Coynen argumenteista kirjansa luvussa 10 johon jo viittasin edellisessä osassa. Oleellista on, että Coyne ei yritäkään vastata YEC-kreationistien argumentteihin mutaatioista ja luonnonvalinnasta, vaan antaa valheellisen vaikutelman että kumoamalla IDM:n argumentteja hän kumoaisi kaikkien kreationistien näkemykset.
Sivulla 189 Coyne myöntää "Monimutkaisten biokemiallisten piirteiden ja toimintojen ymmärtäminen ei ole yhtä helppoa, sillä niistä ei jää jälkiä fossiileihin. Niiden kehityshistoria on hahmoteltava spekulatiivisemmin...". ja ottaa esimerkikseen Behenkin käyttämän veren hyytymisen, ja myöntää "Vielä tästä ei ole varmaa tietoa, mutta on viitteitä siitä, että järjestelmä on voinut kehittyä sopeutumana..."
Sivulla 190 Coyne mainitsee vuonna 1990 löydetyn proteiinin, jonka väitetään liittyvän veren hyytymiseen. Ja vähän myöhemmin Coyne kirjoittaa "Sittemmin sekä Doolitle että solubiologi Ken Miller ovat esittäneet sopeutumiseen perustuvan todennäköisen hahmotelman siitä, miten koko veren hyytymiseen johtava tapahtumasarja on kehittynyt esiasteena olevista proteiineista.". Behe on käsitellyt Doolitlen hahmotelmaa oman kirjansa Darwin's Black Box (julkaistu jo vuonna 1996) sivuilla 90 - 97 ja osoittanut, että Doolitle epäonnistuu täysin.
Sivulla 191 Coyne käsittelee evoluution nopeutta, ja kirjoittaa sivulle 192 jatkuvassa tekstissä "...eläinten koon ja muodon muutosvauhti on laboratoriokokeissa ja uusia alueita vallatessa itse asiassa paljon nopeampaa kuin fossiileiden perusteella havaittu muutosvauhti: se on viidestasadasta (uusien aluieden valtaaminen) aina miljoonaan kertaan nopeampaa (valinta laboratoriokokeissa). Eikä nopeinkaan evoluution etenemisvauhti fossiiliaineistossa ole lähimainkaan niin nopeaa kuin hitain vauhti silloin, kun valintaa tuotetaan laboratorioissa. Lisäksi evoluution keskimääräinen etenemisvauhti asuttamistutkimuksissa on niin nopeaa, että se riittäisi muuttamaan hiiren elefantin kokoiseksi vain 10 000 vuodessa!". Aivan, nopeita muutoksia, 10 000 vuotta, ihan niin kuin me YEC:t olemme koko ajan sanoneet. Ainoa ero on, että Coyne kuvittelee muutosten automaattisesti tarkoittavan kehitysopin mukaista kehitystä eikä ota ollenkaan huomioon rappeutumisteorian mukaista rappeutumista.
Sivulla 192, "yllättäen", Coyne mainitsee kreationistit "..silmät) oli taannoin
kreationistien rakkauden kohde. Evoluutioteorian vastustajat panivat merkille silmän
monimutkaisen rakenteen verkkokalvoineen, iiriksineen, linsseineen ja muine hyvineen,
joiden kaikkien täytyy toimia yhteistyössä kuvan synnyttämiseksi. He väittivät, ettei
silmä ollut voinut kehittyä asteittain." Tuon jälkeen Coyne väittää, että jo itse
Darwin olisi tyrmännyt kyseisen kreationistien väittteen. Ei tyrmännyt, rakastamme
edelleenkin silmiä
http://www.creationwiki.org/Eye
http://creation.com/charles-darwin-vs-the-eye
http://creation.com/did-eyes-evolve-by-darwinian-mechanisms
http://creation.com/dawkins-eye-revisited
Viimeksimainitussa linkissä on mielenkiintoinen viite numero 18 "Regarding the human eye, let alone any other topic covered in The Blind Watchmaker, Dawkins makes several erroneous statements which have been left uncorrected in later editions. He says (p. 93) of the human optic nerve that it has three million nerve fibres whereas it actually has about one million; the same error appears on p. 17 (three million ganglion cells). The ganglion cells are said by Dawkins (p. 17) to ‘constitute the “electronic interface” between the photocells and the brain’ and to ‘preprocess the information … before relaying it to the brain’. In fact, however, processing of signals from the photoreceptors is much more (if not entirely) a function of cells in the retinal layers between the photoreceptors and the ganglion cells rather than the ganglion cells themselves. His diagram of the eye (p. 16) also has a number of errors. Yet another (p. 301) is where he says the retina has 125 million ‘colour-coding photocells’, whereas there are about 6.5 million of such (cones) while the rest of the photoreceptors are the 125 million or so rods for colour-free night vision. Dawkins is unrestrained in his castigation or ridicule of others’ errors or what he regards as such (e.g. p. 79); he would do well to attend to his own."
Sivuilla 193 ja 194 Coyne käsittelee Nilssonin ja Pelgerin simulaatiota, johon on
vastattu esim
www.uncommondescent.com/intelligent-design/could-the-eye-have-evolved-by-natural-selection-in-a-geological-blink
Edellämainitussa vastineessa on siteerattu pitkä pätkä Coynen alkuperäistä englanninkielistä
teosta ja sivunumeroksi on ilmoitettu 155, joten ilmeisesti suomenkielisen version sivukoko on
erilainen. Ja itse asiaan artikkelissa todetaan "In the above passage, Coyne carefully avoids
repeating Dawkins’ ridiculous assertion that Nilsson and Pelger’s model was created by a computer
simulation, referring only to a “mathematical model.” However, he perpetuates a popular
misunderstanding of that model when he claims that Nilsson and Pelger “allowed the
tissues ... to deform themselves randomly,” and that these random variations, coupled
with the culling action of natural selection in rejecting mutations that diminished
visual acuity, yielded “a complex eye” within “an amazingly short time.”
What Coyne overlooks here is that the mutations in Nilsson and Pelger’s model were
anything but random: each and every one of them was designed by the model’s authors.
The authors did indeed manage to trace a viable morphological path from a flat
light-sensitive spot to a vertebrate eye, but they failed to show that unguided
natural selection had a reasonable probability (within the time available) of finding
and successfully traversing this lucky path, without getting side-tracked down an
evolutionary blind-alley. For this reason, Nilsson and Pelger’s model, by
itself, proves nothing about the ability of natural selection to bring about
macroevolutionary transformations."
Luku Evoluution moottori päättyy sivulla 195, jossa Coyne summaa harhansa ja
ja päättää luvun virkkeeseen "Emme voi myöskään nähdä Grand Canyonin uurtuvan syvemmäksi,
mutta jos katsomme tuota suurta kuilua Colorado-joen vaivihkaa uurtaessa uomaansa, huomaamme
mikä darwinismissa on keskeistä: pitkään vaikuttava heikko voima saa aikaan suuria ja
dramaattisia muutoksia." Kehitysopissa keskeistä on myös kehitys alkeellisesta
monimutkaiseksi. Siis muutoksen suunta. Jokea tarkasteltaessa voimme nähdä pienen
uurtamisen, siis muutoksen tiettyyn suuntaan, ja ekstrapoloida siitä suuren muutoksen
samaan suuntaan. Vastaavasti voimme havaita luonnossa pieniä muutoksia ja
ekstrapoloida suuren muutoksen, mutta tässä on evolutionistien kannalta kaksi isoa
ongelmaa:
1. luonnossa havaintaan pientä rappeutumista, joten pitkän ajan kuluessa siitä
tietysti kumuloituu isoa rappeutumista eikä suinkaan kehitystä.
2. jos maapallo on max 10 000 vuoden ikäinen, ei ole käytettävissä evoluutioteorian
vaatimaa aikaa.