Kommentteja Mikko Nummelinin FAQista osa 1

Nummelin on tehnyt FAQin osoitteeseen http://www.hut.fi/~mnummeli/ltkrea/evofaq.html ja hänen luvallaan olen kopioinut sen kokonaan. Kommentoin tässä 10 ensimmäistä kohtaa, kohdat 11 - 20 löytyvät osasta 2. (Kommenttini kasvattivat tiedoston kokoa sen verran, että katsoin aiheelliseksi jakaa esityksen kahteen osaan). Olen tarkistanut Nummelinin sivun viimeksi 12.12.2002.

1.
K: Miksi evoluutiota pidetään tosiasiana vaikka se on "vain teoria"? Mitä evoluutioteoria(t) oikeastaan ovat?

V: Evoluutio tarkoittaa kehitystä yleensä (kehitysoppi). Evoluutioteorian nimellä tunnetaan kokoelma useita erilaisia luonnontieteellisiä teorioita, jotka liittyvät minkä tahansa rakenteiden kehitykseen. Näistä eniten keskustelua ovat herättäneet biologiset evoluutioteoriat, jotka merkitsevät sellaisia evoluutioteorioita, joilla selitetään nimenomaan hiiliketjupohjaisten kopioitujien kehitystä. Kemiallisilla evoluutioteorioilla sitävastoin selitetään hiiliketjupohjaisten kopioitujien alkusyntyä. Evoluutioteorioille on esitetty useita erilaisia tapahtumamekanismeja, ja usein näitä erotellaan toisistaan ilmoittamalla etuliitteellä millaisin mekanismein tapahtuvaa evoluutioteoriaa kulloinkin tarkoitetaan. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat lamarckistinen evoluutioteoria ja darwinistinen evoluutioteoria. Näistä ensinmainittu tarkoittaa sitä, että kehitys voi tapahtua hankittujen ominaisuuksien periytymisellä sukupolvesta toiseen, ja jälkimmäisenä mainittu sitä, että ainoastaan sukusoluihin, sukusoluja muodostaviin soluihin ja muutamasta solusta koostuvaan alkioon (= iturataan) tulleet muutokset periytyvät, ja näistä muutoksista senhetkisiin olosuhteisiin nähden parhaat valikoituvat (luonnonvalinta). 1900-luvulla ilmenneen biokemiallisen todistusaineiston valossa darwinistista evoluutioteoriaa pidetään merkittävästi pätevämpänä kuin lamarckistista. Koska darwinistinenkin evoluutioteoria on saanut runsaasti täydennyksiä ja korjauksia tutkimuksen edistyessä, puhutaan nykyään mieluummin synteettisestä, uusdarwinistisesta tai neo-darwinistisesta evoluutioteoriasta tässä yhteydessä. Nykyistä biokemiallista, paleontologista (fossiileihin perustuvaa), tietoteknistä ja teoreettista aineistoa uusdarwinistisen evoluutioteorian mekanismeista ja selitysvoimasta pidetään niin pätevinä, että maapallon eri elämänmuotojen kehittymisen miljardeja vuosia sitten kemiallisesti syntyneestä alkukopioitujasta lähtien katsotaan olevan tosiasia. Tieteellisessä mielessä "teoria" ei tarkoita sitä, että kyseiset väittämät välttämättä olisivat vain hataraa spekulaatiota. Sellaiset teoriat, joita todistusaineisto selvästi tukee, saavat asiaan kuuluvaa arvostusta osakseen.

TJT2: Se, että jonkin katsotaan olevan tosiasia, ei vielä tarkoita että se myös on tosiasia. Ja evoluutioteoria saa "jostain" syystä arvostusta osakseen, vaikka toisaalta sen osakseen saama arvostelu osoittaa, että todistusaineiston tarjoama tuki ei ole läheskään niin vakuuttavaa kuin ko. teoriaa suuresti arvostavat väittävät.


2.
K: Voinko hyväksyä evoluutioteorian vaikka olisin kristitty enkä hyväksyisi ateismia?

V: Kyllä. On muistettava, että evoluutioteoria(t) kuten mitkään muutkaan luonnontieteelliset teoriat eivät voi ottaa huomioon yliluonnollisia entiteettejä. Luonnontieteellinen tutkimus on siis tällä tavoin periaatteellisesti rajoittunutta, eikä välttämättä tavoita koko totuutta ihmisen olemuksesta eikä sopivimmista moraalisista ja eettisistä arvoista. Kuten ei myöskään mitään raamatullisien tai muidenkaan ihmetapahtumien, kuten neitseestäsyntymisen, ylösnousemuksen tai Pyhän Hengen vuodatuksen mekanismeista. Niiden joukossa, jotka hyväksyvät uusdarwinistisen evoluutioteorian parhaaksi luonnontieteelliseksi selitysmalliksi nykyisen elämän monimuotoisuudelle, on sekä kristittyjä, ateisteja että muidenkin maailmankatsomusten edustajia. Kristikunnan piirissä evoluution ja nykyisen luonnontieteen hyväksyminen muutenkin on hyvin yleistä. Käytännössä kaikki suurimmat kirkkokunnat, kuten roomalaiskatolinen, ortodoksinen, evankelisluterilainen ja anglikaaninen ovat antaneet julkilausumia, joissa evoluutioteorian ei katsota olevan ongelma kristinuskolle. Kiistat evoluutioteorian yhteensopivuudesta kristinuskon kanssa rajoittuvat ainakin Suomessa lähinnä pienempien vapaiden seurakuntien piiriin, kuten joihinkin yksittäisiin helluntaiseurakuntiin, sekä evankelisluterilaisesta kirkosta eronneisiin fundamentalistisiin yhteisöihin.

TJT2: Tästä olen jyrkästi eri mieltä Nummelinin kanssa. Raamattuun uskova kristitty ei voi yhtäaikaa uskoa Raamatun luomiskertomukseen ja evoluutioteoriaan, koska niiden välillä vallitsee selkeä ristiriita. Ja jos kristitty hylkää Raamatun, hän ei enää ole Raamattuun uskova kristitty, eikä näin ollen kristitty ollenkaan. Tiede ei tällä hetkellä ota huomioon yliluonnollisia entiteettejä, mutta tämä on puhtaasti tieteen ongelma. Eikä tarkoita, että tiede ja totuus olisivat ristiriidassa, tiedehän on erään määritelmän mukaan totuuden etsintää. Ongelma pitää siis ratkaista tiedettä korjaamalla eikä suinkaan totuutta korjaamalla, koska vain ensiksimainittu on mahdollista.


3.
K: Entä jos Raamattu kuitenkin sanoo vastaan?

V: Raamattu on vaikea- ja siksi myös monitulkintainen kirja. Monet sen teksteistä ovat siksi nykyajalle vieraita, että niitä äärimmäisen harvat kykenevät noudattamaan kirjaimellisesti. Raamatussa on esimerkiksi viitteitä maan litteään muotoon ja sijaintiin maailmankaikkeuden keskipisteessä. Koska tässä FAQ:ssa kuitenkin halutaan puuttua enemmän evoluution luonnontieteelliseen pätevyyteen, kuin riitelyyn jonkun tietyn uskonnollisen kirjallisuuden kanssa, ei tässä suurimmaksi osaksi oteta tämänlaatuisia argumentteja huomioon.

TJT2: Tästäkin olen eri mieltä. Raamatussa on joitakin vaikeasti tulkittavia kohtia (esim. Ilmestyskirja), mutta Luomiskertomus ja viittauset siihen jopa UT:n puolella ovat sangen selkeitä ja selviä. Raamatussa ei väitetä maapalloa litteäksi, eivätkä kristityt (muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) ole koskaan tätä litteyttä R:ssa nähneet. Myytti litteästä maasta alkoi levitä vasta 1800-luvun loppupuolella, ilmeisesti evoluutioteorian kannattajien toimesta ja kreationistien mustamaalaamiseksi.


4.
K: Miksi fossiiliaineisto on niin aukollinen?

V: Fossiloituminen on harvinainen prosessi. Suurin osa aikanaan kuolleista eliöistä on palautunut luonnon kiertokulkuun siten, että myöhemmin eläneet eliöt ovat käyttäneet ne ravinnokseen. Käytännössä useimmiten eliöistä fossiloituvat vain kovimmat osat, kuten luut. Pehmeiden osien fossiloituminen on ollut useimmiten seurausta erikoistilanteista, kuten hyönteisten joutumisesta kasvin mahlaan tai pihkaan ja sittemmin löytymisestä meripihkan seasta. Jo seuraavaankin kohtaan liittyen, meripihkasta on löytynyt mm. joitakin muurahaisen ja ampiaisen välimuotofossiileja.

TJT2: Fossiloituminen on harvinainen prosessi, mutta toisaalta joistakin lajeista on löytynyt tuhansia samankaltaisia yksilöitä, ja näinollen fossiileja on varastoissa miljoonatolkulla. Evoluutiotieteen ongelma ei siis varsinaisesti ole fossiilien puute, vaan se että eri lajien ja varsinkin niiden välimuotojen fossiilit puuttuvat lähes täydellisesti. Juuri tämän ongelman ratkaisuksi evoluutiotieteessä keksittiin (ad hoc) punktualismi, joka ei oikeasti ratkaise paljon mitään.


5.
K: Miksei fossiiliaineistossa ole välimuotofossiileja?

V: On virhe väittää, että välimuotofossiilit puuttuisivat täysin. On runsaasti sellaisia fossiileja, joissa yhdistyy nykyään elävien eliöiden ja näiden oletettujen esi-isien piirteitä selventäen todennäköistä kehityskulkua. Sen sijaan, joissakin tapauksissa välimuotofossiileja puuttuu joko ed. vastauksessa mainitusta syystä tai siksi, että kehitys on jostakin syystä ollut nopeasti muuttuvien ympäristöolosuhteiden vuoksi nopeaa. Edellämainitun kohdan lisäksi mainittakoon, että välimuotofossiiliaineisto on hyvin laaja ja monipuolinen, mitä tulee esim. kalojen kehitykseen maaelämään kelvollisiksi sammakkoeläimiksi, sekä mitä tulee useiden nisäkkäiden, kuten valaiden tai hevosten evoluutioon. Jonkin verran on myös löytöjä, jotka osoittavat lintujen kehittyneen dinosauruksista. (Tarkkaan ottaen, linnut ovat dinosauruksia.) Kannattaa myös kiinnittää huomiota seuraavan kohdan lajiutumisselityksiin. Eräs selitys välimuotofossiilien puuttumiselle joissakin tapauksissa on myös se, että jonkin lajin esi-isät eivät yksinkertaisesti eläneet samalla, vaan jollakin toisella alueella. Tällöin fossiiliaineisto kyseisen lajin kannalta katkeaa "muuttokohtaan" tullessa kyseisellä alueella jyrkästi. Vielä kannattaa huomata, että ei ole mielekästä tehdä erottelua "valmis laji"/"välimuoto", kuten jotkut kreationistit tekevät. Jokainen elänyt laji on aikanaan osoittanut enemmän tai vähemmän hyvää sopeutumista senhetkisiin olosuhteisiinsa. Ei ole järkevää olettaa välimuodoilta kaikkiin olosuhteisiin epäkelpojen rakenteiden esiintymistä.

TJT2: AiG:n sivulla http://www.answersingenesis.org/home/area/faq/dont_use.asp todetaan
Since there are candidates, even though they are highly dubious, it’s better to avoid possible comebacks by saying instead: ‘While Darwin predicted that the fossil record would show numerous transitional fossils, even 140 years later, all we have are a handful of disputable examples.’
joten Nummelin on oikeassa väittäessään, että välimuotofossiilit eivät puutu täysin, mutta väärässä väittäessään että niitä on runsaasti. Valaiden väitettyä evoluutiota on tarkasteltu kriittisesti useissa kreationistisissa artikkeleissä, esim. http://www.trueorigin.org/ng_whales01.asp ja http://www.trueorigin.org/whales.asp. Sivulla http://www.answersingenesis.org/home/area/faq/fossils.asp on useita linkkejä artikkeleihin, joissa kritisoidaan kaikkia Nummelinin mainitsemia esimerkkejä.


6.
K: Linnut lentävät, suurin osa dinosauruksista ei varmastikaan sitä tehnyt. Miten jollakin välimuodolla olisi voinut olla puolikkaat siivet ja puolittainen lentotaito?

V: Pitkulaisemmat, pehmeämmät ja keveämmät suomut, jotka myöhemmin ovat rakenteeltaan muuttuneet varsinaisiksi höyheniksi ovat ilmanvastuksensa takia hyvinkin voineet olla apuna hyppäämisen auttamisessa (kun hiukan räpytellään samalla), tai liitämisessä puusta puuhun. On muitakin rakenteita, nykyään(kin) esiintyviä, jotka tarjoavat "puolittaisen lentotaidon". Esimerkkinä tällaisesta voisi olla vaikkapa liito-orava.

TJT2: Sinänsä mahdollinen skenaario, mutta todisteet puuttuvat täysin. Kriittisen Analyysin sivulla 219 todetaan
"Sulat ovat linnuille ominainen tuntomerkki. Mikäli kivettymä tulkitaan linnun edeltäjäksi, tulisi siinä olla ennen kaikkea sellaisia rakenteita, joita voitaisiin pitää sulkien esiasteina. Näin saataisiin tietoa matelijan suomujen kehittymisestä suliksi. Näin ei Archaeopteryxin kohdalla kuitenkaan ole asianlaita. Liskolinnun sulat muistuttavat tarkalleen nykyisten lintujen sulkia. Lisäksi sulkien kappaleita on löydetty meripihkasta varhaiselta liitukaudelta (siis kerrostumista, jotka ovat heti myöhäisjurakauden yläpuolella, joista A. löytyi). Sulan kappaleiden säilyminen meripihkassa on mahdollistanut niiden mikroskooppisen tutkimisen. Näin on voitu todeta, että fossiilisten ja modernien lintujen sulkien hienorakenne on täsmälleen samanlainen."


7.
K: Mistä voimme tietää, että makroevoluutiota tapahtuu, vaikka ainoastaan mikroevoluutiota on havaittu?

V: Jako mikro- ja makroevoluutioon on, huolimatta siitä, että tällaista jakoa silloin tällöin käytetäänkin, kuitenkin sangen keinotekoinen. Mikroevoluution katsotaan olevan lyhyessä aikaskaalassa tapahtunutta vähäistä kehitystä, makroevoluution taas pidemmässä aikaskaalassa tapahtunutta suurempaa kehitystä. Ei kuitenkaan ole mitään järkiperäistä syytä sille, miksei makroevoluutio voisi olla vain kasautunutta mikroevoluutiota. Kiinnitä huomiota myös kohtiin fossiiliaineistosta , silmän kehityksestä ja todennäköisyyksistä.

TJT2: Tämä on taas evolutionisteille tyypillistä semanttista kikkailua: ensin määritellään makroevoluutio kasautuneeksi mikroevoluutioksi, ja sitten todetaan että ei ole mitään syytä, miksei makroevoluutio voisi olla kasautunutta mikroevoluutiota. Sfnetin evoluutioryhmässäkin on kuitenkin todettu, että makroevoluutiolle on olemassa useita eri määritelmiä, ja Kriittisen Analyysin sivulla 53 se määritellään:
"Täysin uusien elimien, rakenteiden ja rakennesuunnitelmien synty ja niihin liittyvä kvalitatiivisesti uusi geneettinen materiaali. Tässä merkityksessä käytetään termiä korkeammalle kehittyminen (anageneesi)."
Mielenkiintoista on, että jopa evolutionistisen talk.originin FAQ tuntee anageneesin:
"In evolutionary biology today, macroevolution is used to refer to any evolutionary change at or above the level of species. It means the splitting of a species into two (speciation, or cladogenesis, from the Greek meaning "the origin of a branch") or the change of a species over time into another (anagenesis, not nowadays generally used). Any changes that occur at higher levels, such as the evolution of new families, phyla or genera, is also therefore macroevolution, but the term is not restricted to the origin of those higher taxa."
Täytyy myös ottaa huomioon, että oikeasti evoluutiossa on kyse informaatiosta ja sen muutoksen suunnasta (kts. Vaikeita Asioita -sivuni.


8.
K: Mikseivät kaikki ameebat ole kehittyneet "korkeammiksi eläimiksi"? Ovatko jotkin nykyään elävät lajit joidenkin toisten lajien esi-isiä?

V: Elämän kehitys on haarautuva puu. Jotkut haarat jäävät ympäristöolosuhteidensa muuttumattomuuden vuoksi joskus lähes samannäköisiksi kuin esi-isänsä, toisten kokiessa voimakkaita morfologisia muutoksia muuttuvissa valintapaineissa. Näin on selitettävissä se, miksi välillä löytyy ns. "eläviä fossiileja", kuten varsieväkaloja. On myös huomattava, että nykyään elävät lajit sijaitsevat kaikki joidenkin haarojen päässä, eli niillä kaikilla on mennyt täsmälleen yhtä pitkä aika kehittyäkseen alkukopioitujasta. Nykyään elävistä lajeista ei voi väittää, että joku laji (vaikkakin osoittaisi "elävän fossiilin" piirteitä), olisi jonkun muun nykyään elävän lajin kaukainen esi-isä. Sen sijaan voidaan fylogeneettisen ja morfologisen todistusaineiston perusteella tutkia, kuinka läheisiä sukulaisia jotkin lajit ovat keskenään. Kun siis seuraavan kerran menemme eläintarhaan ja näemme siellä simpansseja ja gorilloita, emme näe heissä esi-isiämme vaan "pikkuserkkujamme".

TJT2: Tai sitten näemme erikseen luotuja lajeja. (Tai oikeammin, erikseen luoduista archaebaramineista rappeutuneita lajeja)


9.
K: Olen lukenut, että maapallon elämä voidaan luokitella useiksi perusryhmiksi suorien ja epäsuorien risteymäyhteyksien perusteella. Ovatko nämä perusryhmät toisistaan erikseen alunperin muodostuneita?

V: Luonnontieteellisen todistusaineiston valossa eivät ole. Proteiinien rakenteiden vertailuun perustuva fylogeneettinen tutkimus osoittaa tämän tason yläpuolellakin vallitsevan sukupuurakenteen. Sitäpaitsi on löytynyt fossiiliaineistoa joka niinikään yhdistää sellaisia nykyisiä lajeja joiden välillä ei enää ole risteymäyhteyttä. Sekä suorat että epäsuorat risteymäyhteydet voivat katketa siten, että lajin osapopulaatio ajautuu pitkäksi aikaa alkuperäisestä lajista erilleen, mahdollisesti toisenlaisiin ympäristöolosuhteisiin. Useimmiten erilleen ajautumisen syyt ovat puhtaasti maantieteellisiä, kuten mantereiden erkaneminen toisistaan, ja osapopulaation muutto jonkin luonnonesteen, kuten vuorijonon taakse. Sattumanvaraisten muutosten ja luonnonvalinnan seurauksena nämä muodostuvat ennenpitkää fyysiseltä rakenteeltaan sen verran erilaisiksi, ettei risteymäyhteyksiä, suoria eikä epäsuoriakaan välttämättä enää ole.

TJT2: Ovatpas. Kuten jo kohdassa 5 totesin, evoluutiotieteen tulkintaa fossiileista on perusteellisesti kritisoitu kreationistitiedemiesten toimesta. Välimuodoista on olemassa vain muutama epämääräinen ehdokas. Proteiinien rakenteiden vertailu ja muu molekyylibiologia ovat myös erittäin kyseenalaisia evolutionismin todisteita. Esim. sivuilla http://www.answersingenesis.org/home/area/faq/genetics.asp ja http://www.cs.unc.edu/~plaisted/ce/index.html ja Kriittisen Analyysin sivuilla 162 - 167 on vahvoja argumentteja Nummelinin esittämää väitettä kohtaan.


10.
K: Eivätkö elävien olentojen rakenteet ole niin monimutkaisia, että ne todistavat ennemminkin älykkäästä suunnittelusta kuin uusdarwinistisesta kehityksestä?

V: Eivät, vaikka sinänsä monimutkaisia ovatkin. Matemaattisin keinoin on osoitettu, että darwinistiset prosessit kykenevät lisäämään rakenteiden monimutkaisuutta, mikäli sillä saavutetaan kilpailuetua. Näitä asioita on myös simuloitu tietoteknisesti useilla evoluutiosimulaattoreilla. Todellisessa luonnossa vaikuttaa myös joitakin positiivisia takaisinkytkentämekanismeja sukupuolten että kilpailevien lajien kehityksen välillä siten, että jotkin rakenteet kehittyvät huomiotaherättävän oloisiksi. Eräs kiehtovimmista ja tutkituimmista monimutkaisuuden syntymisen esimerkeistä on silmän kehitys. Siitä on esitetty argumentteja, jonka mukaan esim. silmän ja sen kaappaaman kuvan tulkitsevien aivojen olisi pitänyt syntyä samaan aikaan, jotta rakenne olisi mielekäs. On kuitenkin muistettava, mitä silmä ja aivot voivat yksinkertaisemmassa muodossa olla (ja millaisina ne esiintyvätkin useissa eliöissä). Aivot ovat hermoista koostuva neuroverkko, jonka prosessointikyky riippuu siitä, kuinka paljon aktiivisesti tiedonvälitykseen osallistuvia hermosoluja on. Esim. ihmisellä on erikoisen runsaasti aivojen kuorikerroksen solukkoa (ja tämä kuorikerros on poikkeuksellisen poimuttunut). Hermonpäät, jotka ovat lähellä eliön pintaa, kykenevät taas vastaavasti reagoimaan myös sähkömagneettiseen ärsykkeeseen (= valoon), ja käytännössä siis hermostokimppu ja siitä pinnalle menevä johdin on yksinkertainen aivot+silmä-rakenne. Luonnonvalinnan toimesta näiden yhteispeli voi muodostua joissakin evoluutiosukupuun haaroissa entistä tehokkaammaksi, koska monissa tapauksissa paremmasta näöstä ja kuvan käsittelystä ja reagointitavasta tähän on etua. Palataksemme silmän rakenteeseen, on silmän vaiheittaisesta kehityksestä kyetty esittämään useita välivaiheita, joista useat peräti ei-hypoteettisia, koska niillä on vastineensa elävässä luonnossa. Yksittäistä valoärsykkeeseen reagoivaa hermonpäätä parempi on luonnollisesti valoärsykkeitä aistiva hermokimppu (rakenteen monistuminen, huom!), vieläkin parempi on, jos tämän hermokimpun alue olisi kuopan muotoinen, sillä tällöin eri hermokimpun osat kykenevät aistimaan valoa jo eri suunnistakin, ja edelleen kuopan päällä oleva läpinäkyvä kuori suojaa alkeellista verkkokalvoa jo aivan mukavasti. Vähittäisiä parannuksia on helppo jos ei muuta, niin ainakin kuvitella mielessään. Jostakin syystä saattaa käydä niin, että kuoppaa peittäisikin yhden sijasta kaksi kalvoa. Molempien kalvojen ollessa läpinäkyviä, tällainen rakenne voisi syntyä sattumalta ja aivan neutraaleistakin syistä. Sen sijaan tällaiseen löytyy ilmeinen parannus siitä, että taaemmaisen kalvon keskiosa olisikin paksuuntunut, koska tuolloin valo on kohdistettavissa paremmin sopivaan kohtaan kuopan pohjaa, ja saadaan terävämpi kuva. Pelkän paksun keskiosan ja ohuiden reunoille ulottuvien rihmojen muodostama rakenne onkin jo linssi ripustimineen. Todellisuudessa välivaiheita tarvitaan enemmän, ja ne ovat monimutkaisemmista syistä olleet valintapaineen edessä kehittyneitä, mutta yllä oleva selitys oli tarkoitettu pintaraapaisuksi siitä, että monimutkaisia rakenteita on helpompi redusoida alkeellisemmiksi askeliksi kuin eräät evoluutiokriitikot haluavat myöntää.

TJT2: Ja tarvittaessa viitattu simulaatio-ohjelmaan, jota ei oikeasti ole olemassakaan (Dawkins, silmä). On toki sellaisiakin simulaatioita, jotka ovat oikeasti olemassa (silmänkin suhteen), mutta simulaatioissa täytyy aina muistaa se oleellinen seikka, että parametrit ja joskus jopa koko simulaatio voi perustua oletuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä luonnossa havaittujen faktojen kanssa. Esim. komeetan tms kappaleen törmäämistä neutronitähteen ja siitä syntyvää gammapurkausta voidaan toki simuloida tietokoneella, mutta tähtitieteessä gammapurkausten selittämisestä em törmäyksillä luovuttiin jo kauan sitten (ensin tietysti vuositolkulla solvattiin törmäysselityksen kyseenalaistanutta tiedemiestä hulluksi jne, TV1 esitti 11.12.2002 Prisma-sarjassa erinomaisen dokumentin aiheesta). Simulaatioista löytyy asiaa mm. sivuilta http://www.answersingenesis.org/docs/3746.asp ja http://www.answersingenesis.org/home/area/Magazines/tj/docs/TJ_v16n2_weasel_program.asp. Windows-käyttäjät voivat ladata em. sivulta weasel-ohjelman omalle koneelleen. M.J. Behe käsittelee silmän ja yleensäkin näkökyvyn väitettyä kehitystä molekyylitasolla kirjassaan Darwin's Black Box, ja esittää vakavaa kritiikkiä Dawkinsia kohtaan.



Takaisin Nummelin-sivulle
tai aloitussivulle (index.html).

©TJT 2002, 2003