Kirjoitin sfnetissä 9.2.2004 threadissa "Voi hyvä Luoja, mitä nyt?" mm. seuraavaa: "Rappeutuminen ei edelleenkään ole kehitystä.", johon Kimmo Isokoski vastasi samana päivänä "No ei ole evoluutioprosessikaan kehitystä vaan lajien sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin.". Minä vastasin tähän 11.2.2004 "Mutta kun se muutos alkusolusta nykyisiin (ja sukupuuttoon kuolleisiin) lajeihin nimenomaan edellyttää kehitystä, niin se varmaankin oli sitten jokin X-luutioprosessi, joka ne lajit kehitti siitä alkusolusta? Vai joko siellä evotieteessä on luovuttu alkusoluopista? Vai miksi en ole missään evotieteen oppi- tai tietosanakirjassa nähnyt mitään mainintaa X-luutiosta?". Matti Kaikkonen vastasi samana päivänä "Minusta on turha käydä semanttisia väittelyitä. Evoluutioon kiinteästi kuuluva satunnainen vaihtelu (esim. mutaatiot) tuppaavat tuottamaan biodiversiteettiä, kun taas siihen yhtä kiinteäsi kuuluva luonnonvalinta tuppaa karsimaan tuosta diversiteetistä sen osan, joka ei kykene tuottamamaan tarpeeksi jälkeläisiä. Tuo on selkeä ja yksinkertainen adaptaatiomekanismi, johon on turha tunkea mitään mystiikkaa." Raimo Suonio vastasi edelleenkin samana päivänä Kaikkosen viestiin "Turhaa työtä, Matti, voin vakuuttaa. Jo jokunen vuosi sitten koetin selittää tämän asian hyvin yksinkertaisella mallilla, sellaisella todennäköisyysmatematiikan koelaitteella, naula-kuula-laudalla. Silloin Tarvonen ilmeisesti tajusi, että se voisi aivan liian helposti pyyhkiä hänen "kehitystä alkusolusta ihmiseen" -väittämänsä lattianrakoon, joten hän katsoi parhaaksi kuitata mallini yksinkertaisesti naurettavana höpötyksenä. Tarvonen tarvitsee välttämättä tuon kehitys-rappeutumis-vastakkaisajattelunsa, eikä sen vuoksi luovu siitä millään konstilla."
Raimo Suonio on todellakin jo vuonna 2001, tarkemmin
sanottuna 2001-05-30 09:32:04 PST (Googlen käyttämä päiväys),
kuvaillut kyseisen laitteen:
"...esitän evoluutioteoriaa ja elämän
historiaa kuvaavan vertauksen.
Monet varmaan muistavat sellaisen
tilastotiedettä konkretisoivan
laitteen, jossa levyyn on lyöty pyöreitä
teräsnauloja siten, että
ylimpänä on vaakarivissä kaksi naulaa, seuraavassa
kolme ja niin
edelleen niin, että ne muodostavat pyramidin.
Kaikkien naulojen välit
niin vaakasuunnissa kuin vinostikin ovat
mahdollisimman tarkkaan samat.
Alimpana on jokaisen naulojen välisen aukon
alla lokero. Lauta on
tuettu hieman takakenoon asentoon.
Ylimmästä naulojen välistä pudotetaan teräskuula,
jonka halkaisija on
hieman pienempi kuin naulojen väli. Kuula putoilee
naulojen välistä ja
kimpoilee nauloista tavalla, jonka säätelevät
gravitaatiolaki, energian
muutoslait potentiaali-, liike- ja lämpöenergioiden
välillä, energian
häviämättömyyden laki, kimmoisten törmäysten
laki, ulkoisen ja sisäisen
kitkan lait, massahitauden ja inertiaalimomentin
lait sekä voiman,
vastavoiman ja kiihtyvyyden lait."
Suonion laite näytti siis suurinpiirtein tältä (kuva 1. Tämä eroaa Suonion laitteesta vain siten, että ylimmän naulan ansiosta kuula voi kulkea myös "ulkoreunaa" pitkin, kun Suonion laitteessa kuula on aina "sisäpuolella". Lisäsin siis reittien määrää, periaatteeseen tämä ei vaikuta, oli helpompi piirtää):
25.2.2004 Raimo Suonio, ilmeisesti esittämäni kritiikin
johdosta, ilmoitti "Muutin alkuperäistä malliani
hiukan, jotta sillä voisi vielä paremmin
havainnollistaa sitä, mitä sillä yritän
havainnollistaa. Piirsin laitteesta kuvankin:
www.nic.fi/~rsuonio/tiedostoja/kuulanaulapeli.jpg
Alkuperäisen laitteen tarkoitus on havainnollistaa symmetristä
normaalijakaumaa. Tein siitä nyt epäsymmetrisen poistamalla vasemman
puolen naulastosta. Kuula pudotetaan kojeeseen ylhäältä nuolen
kohdalta.". Suonio ei antanut lupaa kopioida kuvaansa,
joten piirsin oman version (kuva 2):
Kuulan liike alaspäin kuvaa Suonionkin mukaan aikaa, joten piirsin selvyyden vuoksi Y-akselin. XY-koordinaatistossa on tietysti myös X-akseli, joten piirsin senkin, ja merkitsin sen kuvaamaan geneettisen informaation määrää. Lisäksi piirsin kuvaan 3 muutamia kuulan mahdollisia reittejä.
Muuttuja ajan funktiona esitetään yleensä niin, että aika on vaakasuoralla akselilla, joten kallistin kuvaa 90 astetta vasempaan (kuva 4):
Kuvassa 5 on merkitty violetilla, vihreällä ja oranssilla täplällä paikat, joihin punainen kuula voi päätyä eri pudotuskerroilla (kuva 5):
Kun näihin täpliin eli nykyistä informaatiota kuvaaviin pisteisiin piirretään janat punaisesta täplästä eli alkusolusta, saadaan kuvassa 6 olevat nousevat käyrät, joilla on siis positiivinen kulmakerroin, eli derivaatan etumerkki on positiivinen. Vertaa käyriini Vaikeita asioita -sivullani.
Palataan nyt Suonion alkuperäiseen malliin. Selvyyden vuoksi piirsin sen taas alkuperäisessa kulmassa (kuva 7), jolloin voidaan nähdä, että osa kuulista (kuvassa kuulat K4 ja K5) päätyvät lähtöpisteestä katsottuna eri puolelle kuin kuulat K1 - K3. Ne siis kuvaavat tilannetta, jossa geneettisen informaation määrä on alkusolua pienempi.
Jos tätä kuvaa kallistetaan 90 astetta, voidaan helposti havaita, että K4 ja K5 käyrien derivaatta on negatiivinen. Evoluutioteorian kontekstissa tällainen tilanne on mahdoton, mikä lieneekin syy siihen, että Suonio nyt vuonna 2004 poisti tämän negatiivisen puolikkaan.
Tapauksen faktat siis ovat:
1. Keskustelu v. 2004 Isokosken ja Kaikkosen kanssa kanssa koski nimenomaan
historiaa alkusolusta nykyhetkeen.
2. V. 2001 Suonio itse mainitsi "esitän evoluutioteoriaa ja elämän
historiaa kuvaavan vertauksen."
3. 11.2.2004 Suonio väitti, että hänen v. 2001 esittämänsä malli "voisi aivan liian
helposti pyyhkiä hänen "kehitystä alkusolusta
ihmiseen" -väittämänsä lattianrakoon,"
4. Väite "alkusolusta ihmiseen" on ihan evoluutioteorian kehittäjien
keksintö, eikä suinkaan minun.
5. 25.2.2004 Suonio muutti malliaan oleellisesti poistamalla siitä puolet.
6. Poiston jälkeen Suonion malli tuottaa positiivisia derivaattoja aivan kuten
Vaikeita asioita -sivuni kuvassa 1 esitin jo 24.6.2000 (siis jo vuotta aikaisemmin
kuin Suonio esitti mallinsa)
7. Näinollen Suonion malli ei suinkaan pyyhi "minun" väitteitäni
lattian rakoon, vaan nimenomaan todistaa ne oikeiksi.
