Evoluutioon ja kreationismiin liittyviä sanoja

Alkusolu: kemiallisen evoluution tuloksena syntynyt ensimmäinen solu, josta kaiken elollisen katsotaan polveutuneen. (L2)
Alkusynty: biol. eliöiden oletettu syntyminen elottomasta aineesta. (S1)
Alleelit: samanpaikkaiset vastingeenit, geenin vaihtoehtoiset muodot, jotka sijaitsevat aina samassa lokuksessa. Jos samasta geenistä on useampia kuin kaksi alleelia, niitä sanotaan multippeleiksi alleeleiksi. Alleeleja voi samalla yksilöllä olla kerrallaan vain kaksi. (E1)
Altruistinen: epäitsekäs, pyyteetön, uhrautuvainen. (S1)
ATP, adenosiinitrifosfaatti: korkeaenerginen fosforiyhdiste, johon solu sitoo energiaa nopeasti vapautettavaan muotoon. Energia on ATP:n fosfaattiosien välisissä sidoksissa. (L2)
Autoploidia: polyploidia, jossa lajin oma kromosomisto on moninkertaistunut, esim. autotriploidiassa (3n) se on kolminkertaistunut. (L2)
Autosomi: eliön kromosomiston muu kuin sukupuolikromosomi, ihmisellä koromosomit 1-22. (E1)

Biokemia: elollisen luonnon kemiallisia ilmiöitä tutkiva tiede. (E1)
Biologia: eläviä olioita ja niiden muodostamia järjestelmiä tutkiva tiede. (E1)

Darwinismi: valintaoppi, polveutumisoppi, kehitysoppi, Charles Darwinin luoma teoria, jonka mukaan eliölajit ovat kehittyneet yhteisistä kantamuodoista luonnonvalinnan vaikutuksesta. (E1)
Diploidinen: kaksinkertainen kromosomiluku, peruskromosomistoja on kaksi eli kutakin kromosomia on kaksi kappaletta. (L2)
DNA-informaatio: DNA:n emäsosien järjestyksen muodostama koodi, joka sisältää yksilön valkuaisaineiden aminohappojärjestyksen. (L2)

Esitumallinen: alkeistumallinen, prokaryote, solu ja eliö, jolta puuttuu tumaa ympäröivä tumakotelo. Esitumallisia ovat bakteerit ja sinibakteerit(sinilevät). (E1)
Evolutionismi: filosofinen katsomus, joka pitää kehitystä keskeisenä käsitteenä ja määräävänä tekijänä. Evolutionismin mukaan olevainen on yhtenäisesti kehittyvä kokonaisuus, jossa muuttuminen tapahtuu aina keskimäärin samaan suuntaan riippumatta siitä, onko kehityksellä jokin lopputila vai ei. (CD7)
Evoluutio: (tasainen) kehitys, biol. uusien eliölajien kehittyminen varhaisemmista kantamuodoista. (S1)
1. yl. kehitys, kehittyminen, muuttuminen tiettyyn suuntaan tai ehkä kohti tiettyä tavoitetta. 2. biologian kokoava käsitys, joka perustuu kehitysoppiin: nykyiset eliölajit ovat vähittäin muuttuen kehittyneet aikaisemmin eläneistä kantalajeista, joita on ollut vähemmän ja jotka enimmäkseen ovat hävinneet. (VV)
Evoluutio-oppi, evoluutioteria: biol. kehitysoppi. (S1)

Fenotyyppi: ilmiasu, yksilön kaikkien havaittavien ominaisuuksien kokonaisuus, johon ovat vaikuttaneet sekä geenit(genotyyppi) että ympäristö. (E1)
Fossiili: entisajan eliöstä jäätyneenä, kivettymällä, valoksena tai muulla tavalla säilynyt jäännös. (E1)
Fossiilisarja: eri-ikäisten sukulaiseliöiden fossiilit, joista ilmenee lajin tai ryhmän vähittäinen kehitys. (L2)
Fylogeneesi: biol. suvun-, lajinkehitys. (S1)

Geeni: biol. kromosomin osia, joiden sisältämän tiedon perusteella yksilön kaikki perinnölliset ominaisuudet määräytyvät, perintötekijä. (S1)
Geenivarasto: geenipooli, jonkin populaation kaikkien geenien tietynhetkinen varasto. (E1)
Geneettinen ajautuminen: pienissä populaatioissa tapahtuva ilmiö, jonka vaikutuksesta alleelien suhteellinen osuus populaatiossa muuttuu sattumanvaraisesti. (L2)
Geneettinen informaatio: yksilön tai solun nukleiinihappojen (DNA:n tai eräissä viruksissa RNA:n) sisältämä rakenne- ja toimintaohjeet. (L2)
Genomi: eliön yksinkertainen(haploidinen) kromosomisto, joka sisältää yhden kappaleen kutakin kromosoia. (E1)
Genotyyppi: biol. perimä. (S1)

Haitallinen: haitaksi oleva, haittaava, vahingollinen, turmiollinen, häiritsevä, epäedullinen. (S1)
Haploidinen: yksinkertainen kromosomiluku, solussa on vain yksi peruskromosomisto (n). (L2)
Heterotsygoottinen: eriperintäinen, solu tai yksilö, jonka diploidisessa kromosomistossa jotkin tietyt vastingeenit ovat eri alleeleja. (E1)
Hominidae: Hominidit. Ihmisen heimo, johon kuuluvat etelänapinat, esi-ihmiset ja nykyihminen. (L2)
Homotsygootti: samanperintäinen. Samassa lokuksessa olevat alleellit ovat samanlaiset. (L2)
Hyödyllinen: hyötyä tuottava, edullinen, tarpeellinen. (S1)

Itsestään: omin voimin tai neuvoin, omasta aloitteesaan, automaattisesti, ilman muuta, luonnostaan. (S1)
Informaatio: tieto, tiedotus. (S1)
Informaatioteoria: informaation siirtoon ja määrään liittyviä kysymyksiä tutkiva tiede. (S1)
Iturata: biol. monisoluisessa eliössä lisääntymissolujen ja uusien yksilöiden syntymiseen johtava solunjakautumissarja. (S1)

Johtofossiili: fossiili, joka on elänyt vain lyhyen ajan laajalla alueella. Johtofossiilin perusteella voidaan kerrostumat rinnastaa samanikäisiksi. (L2)

Kehittymätön: joka ei ole kehittynyt tai on kehittynyt vain vähän, epäkypsä, alkeellinen, yksinkertainen. (SK)
Kehittynyt: erityisesti pitkälle kehittynyt, edistynyt, mutkikas, kypsä. (SK)
Kehittyä: 1. kasvaa kypsemmäksi, siirtyä toiseen (varsinkin edistyneempään) tilaan, kypsyä 2. valokuvauksessa: valmistua kuvaksi. (SK)
Kehittää: 1. tuoda esiin jonkin kyvyt, mahdollisuudet, saada tai saattaa kypsymään, tehdä edistyneemmäksi 2. synnyttää, tuottaa 3. tehdä valotetusta valokuvausfilmistä tai -kuvasta valmis filmi tai kuva. (SK)
Kehitys: 1. kehittäminen 2. kehittyminen (SK)
Kehitysoppi: biol. oppi jonka mukaan kasvit ja eläimet ovat kehittyneet nykyiselleen yksinkertaisemmista muodoista, polveutumisoppi, evoluutio-oppi, evoluutioteoria. (S1)
Kemiallinen evoluutio: maapallon alkuvaiheessa tapahtunut yhä mutkikkaampien molekyylirakenteiden muodostuminen, joka johti lopulta elämän kehittymiseen ja biologiseen evoluutioon. (E1)
Kide: kiinteän aineen muodostuma, jonka osaset ovat asettuneet säännölliseksi geom. avaruuskuvioksi, kristalli. (S1)

Kreationismi.

Kulttuurievoluutio: kulttuurin kehittyminen, muuhun kuin DNA:han sisältyvän, lähinnä käyttäytymiseen liittyvän informaation kehittyminen, karttuminen ja siirtyminen yksilöltä ja sukupolvelta toiselle. (E1)

Laji: biol. kasvi- t. eläinryhmä, jonka jälkeläiset pystyvät lisääntymään keskenään. (S2) (TJT:n huom.: S2:n määritelmä koskee vain suvullisesti lisääntyviä lajeja)
Lokus: geenikohta, geenin sijaintipaikka kromosomissa. (E1)
Luonnonvalinta: biol. ympäristöönsä sopeutuneimpien yksilöiden menestyminen muita paremmin ekologisessa kilpailussa ja jälkeläisten tuottamisessa, luonnollinen valinta. (S2)

Meioosi: kypsymisjakautuminen. Käsittää yleensä sukusolujen syntyessä tapahtuvat kaksi solunjakautumista, joissa syntyvien solujen kromosomiluku vähenee puoleen. (L2)
Mitoosi: tavallinen tumanjakautuminen, jossa solun kromosomiluku säilyy samana. (L2)
Muuntelu: variaatio. Saman lajin yksilöiden erilaisuus yhden tai useamman ominaisuuden suhteen. (L2)

Neandertalinihminen: Homo neanderthalensis. Nykyihmisten varhainen laji. Osa tutkijoista luokittelee sen kuuluvaksi nykyihmisiin alalajina Homo sapiens neanderthalensis. (L2)

Partenogeneesi: neitseellinen lisääntyminen, lisääntyminen hedelmöittymättömästä munasolusta. (E1)
Plasmidi: bakteerien solulimassa olevia, muutamia geenejä käsittäviä DNA-renkaita, jotka ovat tuma-alueesta (kromosomista) erillään. Plasmidit kaksinkertaistuvat itsenäisesti ja voivat siirtyä bakteerisolusta toiseen (E1)
Polygeenit: useampi geeni vaikuttaa samaan ominaisuuteen. Polygeenit säätelevät kvantitatiivisia ominaisuuksia. (L2)
Polypeptidi: monesta aminohaposta koostuva ketju, joka yksin tai muiden polypeptidiketjujen kanssa muodostaa proteiinimolekyylin. (E1)
Polyploidia: ilmiö, jossa yksilöllä on kokonaisia peruskromosomistoja enemmän kuin kaksi (3n, 4n, jne). (L2)
Populaatio: kaikki tiettynä aikana tietyllä alueella elävät saman lajin yksilöt. (L2)
Pullonkaulailmiö: geneettisen ajautumisen väliaikainen vaihe, jossa populaatio äkillisesti ja lyhytaikaisesti on hyvin pieni. Sattuma vaikuttaa silloin siihen, mitä allleeleja ja miten runsaana populaatioon jää. (L2)
Päämäärä: paikka t. tila, johon pyritään, määränpää, päätekohta, (lopullinen) tavoite, tarkoitus, tarkoitusperä. (S2)

Rekombinaatio: geenien sattumanvarainen järjestäytyminen uudelleen meioosin ja hedelmöityksen seurauksena siten, että samaan yksillön tulee sekä äidiltä että isältä peräisin olevia geenejä. (E1)
Rotu: joukko yksilöitä, jotka kuuluvat samaan lajiin kuin toisenkin populaation yksilöt, mutta jotka poikkeavat näistä joidenkin ominaisuuksien perusteella. (E1)

Subfossiili: nuoresta kerroksesta (esim. turpeesta tai liejusta) löytynyt jäänne, joka ei vielä ole muuttunut fossiiliksi. (E1)
Suunta: 1.asento, suuntautuminen t. kurssi jhk nähden. (S3)
Säätelygeeni: muiden geenien toimintaa tuottamillaan proteiineilla säätelevä geeni. (E1)

Taksonomia: lajien ja ryhmien kuvausta, nimeämistä ja systemaattista ryhmittelyä. Usein systematiikan synonyymi, ks. luokittelu. (E1)
Trofiataso: energiataso, ravintoketjun portaittaiset tasot, joita pitkin energia siirtyy ekosysteemin sisällä tuottajilta kuluttajille. (E1)
Tumallinen: aitotumallinen, eukaryootti, solu jossa on tumakotelon ympäröimä tuma. Myös tällaisista soluista koostuva eliö (eläin, kasvi, sieni tai alkueliö). (E1)

Valelma: eliöstä rakenteiden hävittyä syntynyt muodostuma, jossa eliön ulkomuotoa vastaavan tilan on täyttänyt jokin mineraali. (E1)
Virhe: hyväksyttävästä tai normaalista poikkeava seikka, vika. 1. erheellinen, väärä, viallinen suoritus, erehdys, hairahdus, lapsus; sellaisen tulos, 2. vajavuutta, vajaalaatuisuutta tai -kuntoisuutta tms. aiheuttava seikka, vika. (S3)
Virheellinen: paikkansapitämätön, erheellinen, väärä, viallinen. (S3)
Virheetön: jossa ei ole virhettä, moitteeton, rikkeetön, kunnollinen, mallikelpoinen, hyvä, korrekti. (S3)
Vähennysjakautuminen: meioosin ensimmäinen jakutuminen, jossa solujen kromosomiluku puoliintuu. (L2)

Yhteisvallitsevat alleelit: kodominantit alleelit, alleelit joiden molempien (tai kaikkien) ilmentämä ominaisuus tulee näkyviin niiden suhteen heterotsygoottisessa yksilössä, esim. AB-veriryhmän aiheuttavat yhdessä IA- ja IB-alleeli. (E1)
Älykkyys: kyky selviytyä ajattelun avulla uusista ongelmatilanteista, selvä ja nopea asioiden käsityskyky. (E1)

Lähteet:

CD7: CD-Fakta97.
E1: Elämä. Luokattoman lukion biologian kirja, ISBN 951-0-21491-4
L2: Lukio 2, Perinnöllisyys ja evoluutio, ISBN 951-1-15277-7
S1: Suomen kielen perussanakirja, osa 1 (A-K), ISBN 951-861-547-0, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1990
S2: Suomen kielen perussanakirja, osa 2 (L-R), ISBN 951-37-0503-X, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1992
S3: Suomen kielen perussanakirja, osa 3 (S-Ö), ISBN 951-37-1088-2, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1994
(koko sarja: ISBN 951-861-433-4)
SK: T. Nurmi - I. Rekiaro - P. Rekiaro: Suomen kielen sanakirja. ISBN 951-20-3902-8
Gummerrus, Jyväskylä 1992
VV: V. Valpola: Suuri sivistyssanakirja. ISBN 951-0-21923-1. Juva 2000


Takaisin aloitussivulle (index.html).

©TJT 2000 - 2003