Pseudotiede

Skepsis ry:n julkaisemassa psykologian opiskelija Risto Selinin kirjassa "Ihmeellinen maailma" on määritelty myös pseudotiede, joten tarkastellaanpas, täyttääkö kreationistinen tiede pseudotieteen määritelmän. Kirjan sivuilla 197 - 200 oleva artikkeli on luettavissa myös Skepsis ry:n sivulta http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/pseudotiede.html

Selin kirjoittaa sivulla 197:"Pseudotiede eli näennäistiede on tieteellisenä esiintyvä oppi, joka ei kuitenkaan täytä tieteellisyyden kriteereitä. Tieteen tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman pätevää maailmaa koskevaa tietoa. Tieteelliseen menetelmän keskeisenä ominaisuutena onkin itseäänkorjaavuus eli virheellisten käsitysten korvaaminen pätevämmillä. Itseäänkorjaavuus edellyttää tutkimuksen objektiivisuutta, väitteiden yleistä testattavuutta, tulosten ja tutkimusmenetelmien julkistamista, niiden kriittistä tarkastelua sekä tieteen autonomisuutta. Pseudotieteet eivät sitä vastoin aseta väitteitään rohkeasti julkisesti tutkittaviksi, vaan perustuvat jopa vuosituhansia vanhoihin paikkaansa pitämättömiin ja perusteettomiin uskomuksiin."

Kreationistinen tiede korjaa itse itseään. Kreationistitiedemiehet asettavat rohkeasti tutkimuksensa julkisesti tutkittaviksi ja testattaviksi. Kreationismilla on toki vuosituhansia vanhat perinteet, mutta niin on lähes kaikilla tieteenaloilla, ja varsinkin evoluutioteorialla. Charles Darwin ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka väitti kalan nousseen maalle ja kehittyneen nykyisiksi eläinlajeiksi, vaan tällaisia hypoteeseja esitti mm. Anaximander Miletolainen, joka eli 610 - 547 eKr, siis yli 2500 vuotta sitten.

Selin kirjoittaa sivulla 198:" Pseudotieteet voivat siis ensinnäkin perustua subjektiivisiin mielipiteisiin, arviointeihin tai kokemuksiin. Esimerkiksi uskomuslääkinnällisiä hoitoja ja lääkkeitä ei välttämättä ole testattu vertailuryhmiä tai kaksoissokkokokeita hyödyntäen. Niiden tehokkuuden osoittaminen perustuu auktoriteettien sanaan, kyseenalaistamattomiin uskomuksiin, maagiseen ajatteluun ja yksittäisiin tapauskertomuksiin, eikä väitteitä tukeviin tutkimustuloksiin."

Hoitojen ja lääkkeiden testauksessa käytetyt kaksoissokkokokeet eivät ole sellaisenaan sovellettavissa sen enempää kreationismiin kuin evolutionismiinkaan. Sekä tieteelliset kreationistit että evolutionistit perustavat väitteensä niitä tukeviin tutkimustuloksiin, joten kriteerillä kumpaakaan ei voi luokitella pseudotieteeksi. Tosin täytyy muistaa, että tulosten tulkinta on aina jossain määrin subjektiivista, ja varsinkin evolutionistien keskuudessa toisinaan korotetaan yksittäisiä tiedemiehiä auktoriteeteiksi (kts esim. prof. Diamondin esipuhe E. Mayrin kirjassa Evoluutio).

Selin kirjoittaa s.198:" Pseudotieteellisten väitteiden pätevyyttä voi myös olla mahdotonta testata julkisesti. Esimerkiksi jos telepaattisten kykyjen väitetään aina katoavan huolellisesti kontrolloiduissa tutkimuksissa, telepatian olemassaolosta tulee väite, jonka todenmukaisuutta on mahdoton todistaa tai kumota. Tällöin on mahdollista, että väite joko pitää paikkansa tai sitten ei. Mutta samalla kenelläkään ei ole tieteellisiä perusteita uskoa telepatian olemassaoloon, ja todistustaakka säilyy telepatiaan uskovien harteilla."

Kreationistisen tieteen pätevyyttä voi testata julkisesti, esim. RATE-ryhmän alustavat raportit ovat täysin julkisia ja vuoden 2005 lopulla ilmestyvä lopullinen raportti on tietysti myös täysin julkinen. Kreationistit julkaisevat säännöllisesti useita vertaisarviointia (peer review -käytäntöä) noudattavia tiedelehtiä (esim. CRSQ ja TJ) ja artikkeleita on tarjottu myös evolutionistien tiedelehtiin ja RATE:n saavutuksia on esitelty evolutionististen tiedemiesten kokouksen poster-osuudessa
RATE PRESENTS PAPERS AT AGU MEETING
Three members of the RATE group (Radioisotopes and the Age of The Earth) presented technical papers at the American Geophysical Union (AGU) annual fall meeting in December 2003. They discussed some of the most highly significant results of RATE to the geophysics community in a poster session entitled, Centennial Celebration of Radioisotopic Geochronology: Dates, Rates, and New Databases.
http://www.icr.org/pubs/af/pdf/af0401.pdf
Toisaalta taas esim. evolutionistien väitettä alkukopioitujan itsestäänsyntymisestä on vaikea testata, koska kyseessä oli (jos ylipäätään tapahtui) ainutkertainen historiallinen tapahtuma.

Selin kirjoittaa s.198:" Pseudotieteiden edustajat voivat vedota salaisiin ilmiöihin, tietoihin, raportteihin, tutkimuksiin tai ylipäätään olla julkisesti esittämättä väitteitä tukevaa todistusaineistoa. Esimerkiksi ufologit väittävät ulkoavaruuden olentojen olevan yhteydessä Maan asukkaisiin, mutta todistusaineistokseen he tarjoavat vain julkaisemattomia raportteja tai "nimeltä mainitsemattomien korkea-arvoisten upseerien" todistuksia. Samoin parapsykologit esittävät eri maiden armeijoiden tekevän ja hyödyntävän parapsyykkistä teknologiaa koskevia tutkimuksia. Tutkimusten tuloksia ei valtionsalaisuuksina luonnollisesti ulkopuolisille paljasteta. Vaikka on täysin mahdollista, että nämä väitteet pitävät paikkansa, niin julkisen todistusaineiston puuttuessa ainoa mihin voi luottaa on väitteen tehneen henkilön kunniasana. Tieteessä väitteiden pätevyys ei kuitenkaan riipu niitä tekevän henkilön luotettavuudesta, vaan hänen julkisesti esittämästään todistusaineistosta. Yleisemmin sanoen: väitteen rohkeus, kuulopuheet tai salaiset todisteet eivät tee väitteestä totta tai uskottavaa."

Kuten jo todettiin, kreationistitiedemiesten tutkimukset ovat täysin julkisia. Selinin kommentti kuulopuheita on mielenkiintoinen, kun katsotaan miten hän itse niitä levittää: esim. sivulla 298 hän viittaa evolutionisti Dawkinsin kertomukseen jostain nimettömästä kreationista, ja sitten sivulla hän 300 viittaa ID:n nimettöminen kannattajien (mukamas) esittämään väitteeseen antamatta mitään viitettä. (Kts vastineeni Selinin ID-artikkeliin).

Selin kirjoittaa ss.198, 199:" Väitteiden kriittinen tarkastelu tulee mahdottomaksi pseudotieteiden ohittaessa objektiivisuuden, testattavuuden ja julkisuuden vaatimukset. Tällöin ainoa järkevä vaihtoehto on pidättäytyä väitteen todenmukaisuutta koskevista arvioinneista kunnes aiheesta on saatavilla julkistettua tutkimustietoa. Tähän asti se pysyy perusteettomana, pseudotieteellisenä väitteenä."

Kreationistien tulokset ovat siis julkisesti kritisoitavissa, sen sijaan varsinkin USA:ssa evoluutioteorian kritiikki on ankarasti kiellettyä, esim. opettaja voi joutua vaikeuksiin jopa siitä, että esittää evolutionistien omista lehdistä uusimpia tuloksia jotka ovat risririidassa kouluun valitun vanhentuneen oppikirjan kanssa! (kts www.answersingenesis.org/home/area/faq/education.asp).

Selin kirjoittaa s.199:"Pseudotieteellisten oppien kannattajat kiertävät kaukaa niiden väitteitä kumoavat tutkimukset. Kriittisen tutkimuksen tekemisen puute samoin kuin tehtyjen tutkimusten ja kehitettyjen teorioiden ohittaminen eivät edistä tiedon tarkentumista. Onkin huomattava, että pseudotieteelliset opit ovat usein vanhoja käsityksiä, jotka tieteen piirissä on aikoja sitten hylätty tutkimusaineiston perusteella. Tämä koskee useita skomuslääkinnän muotoja samoin kuin astrologiaa, luomisoppia sekä oppia Maan pannukakkumaisuudesta."

Luomisopin eli kreationismin mainitseminen tuossa yhteydessä on täysin epäasiallista. Kreationistit eivät kierrä kaukaa mitään tutkimuksia, ja esittävät nimenomaan uusia tuloksia. Itse luomisoppi on toki tuhansia vuosia vanha, mutta niin on kehitysoppikin, kuten jo sivun alussa totesin. Kirjassa Evoluutio - kriittinen analyysi on sivuilla 21 - 25 lyhyt yhteenveto evoluutioajatuksen historiasta. Mielenkiintoista myös, että kyseinen kirja ilmestyi jo vuonna 2000, kun taas Selinin kirja vasta 2001, mutta kuitenkaan Selin ei mainitse tätä teosta. Eikä muitakaan kreationistisen tieteen merkittävimpiä julkaisuja. Eivätkä muutkaan evolutionistit näytä niihin syvällisemmin perehtyneen (kts vastineeni Selinin Kreationismia, Tieteellistä kreationismia ja ID-kreationismia eli Älykästä suunnitelmaa koskeviin artikkeleihin). Tämän kohdan perusteella siis näyttää olevan niinpäin, että evolutionismi on pseudotiedettä, mutta kreationismi ei.

Selin kirjoittaa s.199:" Pseudotieteet tai niiden edustajat voivat myös olla sitoutuneita johonkin poliittiseen, moraaliseen tai uskonnolliseen kantaan, joka estää heitä hyväksymästä jotain tiettyä väitettä todistusaineistosta huolimatta. Esimerkiksi kreationistit kieltäytyvät hyväksymästä hyvin perusteltua evoluutioteoriaa uskonnollisista syistä."

Ei pidä paikkaansa. Evoluutioteoria on kaikkea muuta kuin hyvin perusteltu (kts esim. em. kirja). Ja useat kreationistit ovat entisiä evolutionisteja, jotka ovat kääntyneet kreationisteiksi tutustuttuaan tieteellisiin todisteisiin. Esim. lääkäri Pekka Reinikainen oli evolutionisti ja ateisti, joka tapasi erään kreationistin ja kuvitteli voivansa käännyttää hänet helpostikin, mutta kun tieteellisiä todisteita alettiin käsitellä, kävikin niinpäin että Pekka kääntyi. Biologian professori Dean H. Kenyon (San Francisco State University) oli aluksi vakuuttunut uusdarwinisti ja kemiallisen evoteorian kannattaja, joka alkoi pikkuhiljaa huomata, että hänen oli yhä vaikeampaa tarjota opiskelijoille havaintoihin perustuvia esimerkkejä, jne. Häntäkin sitten yliopiston johdon taholta kiellettiin kritisoimasta evoluutioteoriaa, vaikka hän vain esitti tieteellisä tosiasioita. Joten näyttää olevan niinpäin, että evolutionistit ovat sitoutuneet evolutionismiin jonkin muun kuin tieteellisen kannan vuoksi, kun taas kreationistit vastustavat evoluutioteoriaa nimenomaan siksi, että tieteelliset todisteet ovat sitä vastaan.

Selin kirjoittaa s.199:"Pseudotieteet eivät siis täytä yhtä tai useampaa tieteen kriteeriä. Niillä on lisäksi huomattu olevan ominaisuuksia, jotka eivät tee niistä välttämättä pseudotieteellisiä, mutta jotka ehkä auttavat pseudotieteellisyyden tunnistamisessa:
Pseudotieteellisissä teoksissa hyvin harvoin kerrotaan, kuinka väitteisiin on päästy ja mihin tutkimuksiin väitteet perustuvat - jos sellaisia ylipäätään on olemassa. Jopa tiedettä popularisoivissa teoksissa on hyvin usein kuvauksia käytetyistä tutkimusmenetelmistä, samoin kuin viitteitä tieteellisiin julkaisuihin, joissa tutkimuksista kerrotaan tarkemmin."

Kreationistien julkaisuissa, varsinkin tieteellisissä julkaisuissa, kerrotaan aina, kuinka väitteisiin on päästy ja mihin tutkimuksiin ne perustuvat. Sen sijaan esim. Suomenkin kouluissa käyteytyissä oppikirjoissa, suurelle yleisölle tarkoitetuissa "tiedelehdissä" (esim. Tiede ja Tieteen kuvalehti esitellään lähinnä vain väitteet, tietysti suurien ja värikkäiden kuvien kera.

Selin kirjoittaa:" Tämän sijaan pseudotieteellisten teosten kirjoittajat esitellään kirjoissa yleensä hyvin tarkkaan. Jonkinlaisena sääntönä voidaan sanoa, että kun henkilöllä ei ole esittää tiedollisia perusteluja väitteilleen, hän vetoaa enemmän omiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa tai auktoriteettiasemaan."

Harvassa taitavat olla ne kirjat, joissa ei ole mitään esittelyä kirjoittajasta, joten Selinin kriteerillä lähes kaikki kirjastosta löytyvät kirjat edustavat pseudotiedettä. Ja otetaapas konkreettinen esimerkki: Behen kirjassa ei näytä olevan hänestä muuta esittelyä kuin takakannessa lause "Michael J. Behe is Professor of Biochemistry at Lehigh University. He lives in Betlehem, Pennsylvania." kun taas Ernst Mayrin kirjassa Evoluutio on usean sivun mittainen prof. Diamondin kirjoittama ylistyspuhe, jossa käydään läpi Mayrin lähes koko elämä, ja Mayrin toisessa kirjassa Biologia - elämän tiede on samantasoinen esittely. Selinin kriteerin perusteella siis evolutionisti Mayr edustaa pseudotiedettä, ID-kreationisti Behe ei.

Selin kirjoittaa:" Tieteen tavoitteena on selvittää onko väitettyjä ilmiöitä olemassa ja selittää miksi ne ovat olemassa. Pseudotieteelliset kysymyksenasettelut ovat puolestaan yleensä hyvin käytännönläheisiä: Miten parantaa flunssa? Miten saavuttaa korkeampi tietoisuuden tila?"

Lääketieteen piirissä on mietitty hyvinkin ahkerasti, miten flunssan voisi parantaa, puhumattakaan monen muun taudin parantamisesta. Joten ilmeisesti lääketiede ei ole Selinin mielestä ollenkaan tiedettä vaan pelkkää pseudotiedettä!? Ja kreationistisen tieteen tavoitteena on selvittää, onko väitettyjä ilmiöitä (olipa sitten kyseessä evolutionistien tai kreationistien esittämät ilmiöt) olemassa, ja jos on niin miksi. Evolutionistit sen sijaan eivät enää kyseenalaista tiettyjä uskomuksiaan, vaan ovat ylentäneet ne faktoiksi (esim. Mayr toteaa, että ei pitäisi enää puhua evoluutioteoriasta koska kyseessä ei enää ole teoria vaan tosiasia!)

Selin kirjoittaa s.199:" Pseudotieteen edustajat toimivat usein yksin, eristettynä muista saman tieteenalan edustajista. Hyvin harvoin kukaan tieteen valtavirtaa edustava tutkija jaksaa kommentoida heidän teorioitaan, edes kriittisessä valossa. Näistä väitteistä tuleekin enemmän ruokaa medialle kuin aineistoa tieteellisissä julkaisuissa käytäviin keskusteluihin."

Mutta onko vika eristäjässä vai eristetyksi tulleessa? Miten se, että valtavirran edustaja ei viitsi tai uskalla tutustua itselleen kiusallisiin väitteisiin, todistaa mitään niiden väitteiden totuusarvosta? Ja kun otetaan huomioon Selinin edellä esittämä toteamus "Pseudotieteellisten oppien kannattajat kiertävät kaukaa niiden väitteitä kumoavat tutkimukset." saadaan siis kaksi väitettä:
1. Valtavirtaa edustavat tutkijat kiertävät yleensä kaukaa valtavirtaa kritisoivat tutkimukset.
2. kaukaa kiertäjät edustavat pseudotiedettä
joten saadaan johtopäätös:
Valtavirtaa edustavat evolutionistiset tutkijat edustavat pseudotiedettä, ja näinollen evolutionismi (eikä suinkaan kreationismi) on Selinin omien kriteerien mukaan pseudotiedettä.

Selin kirjoittaa s.200:" Perusteettomista väitteistä johtuva eristäminen aiheuttaa ennen pitkää oman erinomaisuuden ja muiden typeryyden korostamista. Pseudotieteen edustaja alkaa rinnastaan itseään torjuttuihin neroihin, esimerkiksi Galileihin ja Kopernikukseen. On totta, että tieteen historiassa joitakin käänteentekeviä ja oikeita käsityksiä on aluksi pidetty virheellisinä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen hatusta vedetty ajatus olisi tieteen kannalta käänteentekevä. Uusien ajatusten hyväksyminen vaatii julkista perustelujen esittämistä ja kriittistä arviointia. Tähän perustuu tieteen eteneminen, ja myös käänteentekevien näkemysten hyväksyminen."

Joitakin? Käytännöllisesti katsoen kaikkia niitä väitteitä, teorioita ja "faktoja", joita tieteen valtavirta tällä helkellä pitää oikeina, on joskus menneisyydessä pidetty virheellinä. Ja mielenkiintoista, että Selin ei tässä kohtaa mainitse evoluutioteoriaa ja C. Darwinia. Siksikö, että jos hypättäisiin 1800-luvulle ja sovellettaisiin Selinin kriteerejä siihen tilanteeseen, niin evolutionismi olisi selkeästi pseudotietedettä?

Selin kirjoittaa s.200:" Pseudotieteiden edustajat kommentoivat harvoin tieteen reunamilla käytyä keskustelua. Sen sijaan he hyökkäävät täydellä laidallisella keskeisten teorioiden ja niiden kehittäjien kimppuun. Vaikka taktiikka on hyvä tieteellisten vallankumousten kannalta, todistusaineiston tulee olla todella pätevää, koska tieteen valtavirtaa edustavien tutkijoiden keskeisimmät ajatukset ovat myös yleensä tarkimmin testattuja."

Niin, evolutionistisen tieteen edustajat harvemmin kommentoivat kreationistien esittämiä argumentteja itse aiheesta, sen sijaan he hyökkäävät raivokkaasti kreationistien kimppuun ja (mukamas) kreationististen väitteiden kimppuun (kuten Selinin kirjakin todistaa, kts vastineeni...).

Selin kirjoittaa s.200:" Pseudotieteellistä ei ole ainoastaan tutkimattomien väitteiden pitämistä totena, vaan myös uskominen niihin kumoavasta aineistosta huolimatta: pseudotiede ei edisty. Vanhoista ja virheellisistä käsityksistä luopuminen on yllättävän vaikeaa totuuteen pyrkivien pseudotieteilijöiden keskuudessa. Totuus ei sittenkään ole heille sen enempää kuin se vanha perusteeton, epätosi uskomus."

Kukaan evolutionisti ei ole tutkinut väitettyä alkukopioitujaa, puhumattakaan että olisi todistanut sen syntyneet itsestään. Kukaan evolutionisti ei ole tutkinut väitetyn alkukopioitujan kehittymistä nykyisiksi lajeiksi, vaan uskoo siihen huolimatta valtavasta todistusaineistosta, joka osoittaa eliöiden rappeutuvan (kts esim. www.answersingenesis.org/home/area/magazines/docs/v24n2_train.asp. Evolutionisteille totuus siis näyttää olevan se vanha, muinaisten kreikkalaisten perusteeton epätosi uskomus, että kalat pomppi maalle ja kehittyivät liskoksi ja nisäkkäiksi jne.

YHTEENVETO: Selin viittaa kreationismiin pseudotieteenä ja tuntuu pitävän evolutionismia oikean tieteen malliesimerkkinä. Kuitenkaan kreationistinen tiede ei täytä yhtäkään Selinin esittämää pseudotieteen tunnusmerkkiä. Sen sijaan evolutionistien tiede tuntuu ainakin osittain täyttävän useamman kuin yhden kriteerin, joten jos mainituista kahdesta tieteestä toinen on pakko luokitella pseudotieteeksi, niin se on selkeästi evolutionismi eikä suinkaan kreationismi.

Suositeltavaa lukemista englantia osaaville:
http://www.answersingenesis.org/home/area/faq/science.asp