RaMin haaste Reinikaiselle

Nimimerkki RaM esittää sivullaan http://www.raamattu.tarinoi.fi/85 haasteita, joista olen jo käsitellyt professori Leisolle osoitettua. RaM lupaa "Nämä haasteet on annettu tiedoksi myös innokkaasi netissä eri keskustelupalstoilla kirjoittelevalle yleensä TJT-nimimerkkiä käyttävälle helluntailaiselle, joka on kiihkomielinen YEC-kreationismin kannattaja. Mikäli hän omalta puoleltaan esittää kannanottoja käsiteltyihin aiheisiin ja asioihin, lisään häntä koskien tähän oman vastauslinkin.", mutta lupauksensa vastaisesti hän lisäsikin eri sivulle doc-tiedoston, johon olen vastannut sivullani RaMin haaste Leisolalle osa 2.

Varsinainen "haaste" Reinikaiselle löytyy sivulta http://www.raamattu.tarinoi.fi/90 jonka alussa RaM väittää Reinikaista evoluutioteorian ja tieteen vastustajaksi. Väite on vain puoliksi totta, Reinikainen ei vastusta tiedettä, vaan on mm. kirjoittanut koululääketiedettä voimakkaasti puolustavan kirjan "Noituuden paluu lääketieteeseen", jossa tuomitaan jyrkästi kaikenlaiset uskomushoidot.

Seuraavassa kappaleessa RaM väittää Reinikaisesta "Hän oli nuorempana alkoholisoitunut ateisti, kunnes hänen uskovaispuolisonsa raahasi hänet helluntailaisten kokoukseen. Siellä Pyhä Henki kävi häntä rinnuksista kiinni raahaten hänet salin etuosaan katumaan syntejään ja kokemaan uskoon tulon." Tosiasiassa Reinikainen hylkäsi ateismin jo paljon aikaisemmin, kun juutalainen biokemisti Charles Beloff kertoi Reinikaiselle evoteorian vastaisia ja luomista puolustavia faktoja Ranskassa. RaMin mainitsema kokous oli Johanneksen kirkossa, joka on Helsinkin tuomiokirkkoseurakuntaan kuuluva, siis ev.lut. kirkko. Ja tilaisuuden puhuja Sjöman on ev.lut. kirkon sisällä toimiva karismaatikko http://www.elisanet.fi/arto.saarinen/todsivt/ucs.html. Reinikainen itse selventää taustaansa sivulla http://www.luominen.fi/sivut/pekka-reinikainen-laakari.

RaM esittää useita sitaatteja, mutta ei kerro tarkempaa lähdettä, Reinikainenhan on kirjoittanut useita kirjoja ja muita tekstejä. Yleensäkin lähde tulisi ilmoittaa sivunumeron tarkkuudella. Siis esim kirjaan viitattaessa tulisi kertoa kirjoittajan nimi, kirjan nimi, painos, vuosiluku, ISBN ja niiden sivujen numerot, joihin viitataan. Lisätietoa tekijänoikeuksista http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/index.html

RaM esittää jo tuossa sitaattikohdassa myös dinojen pehmytkudoksiin liittyvän tekstin, ja palaa sitten asiaan sivunsa puolivälin jälkeen, väliotsikon "Pseudotieteellisyys" alla. RaM kirjoittaa "Samassa yhteydessä kerrotte dinosaurusten olevan todellisuudessa vain muutaman tuhannen vuoden ikäisiä 65 miljoonan vuoden sijaan. Esitätte todisteeksenne Mary Schweitzerin dinosauruslöydön, josta toteatte "Kun kerroskivilajista löydetään mädäntyneeltä haiseva ja venyviä pehmytkudoksia, verisuonia ja verisoluja sisältävä luu, voimme olla aivan varmoja siitä ettei kyseinen kerrostuma voi olla muutamaa tuhatta vuotta vanhempi".
Uskotteko biologiaakin lukeneena lääkärinä todellakin noin sokeasti tuohon todeksi julistamaanne satuun, vai oliko kyseessä surullinen erehdys kun ette tieteen tekijänä viitsinyt ottaa selvää siitä, mistä todellisuudessa oli kyse? (Todellisuudessahan kyseinen löydös oli harvinainen pehmytkudoskivettymä, josta vaikean ja pitkällisen kemiallisen (hapoilla) liuottamistyön jälkeen onnistuttiin irrottamaan mineraalit ja jäljelle jäänyt kova sitkeä osa oli kaikkea muuta kuin kuvauksenne mukaista mädäntyneeltä haisevaa normaalia kudosta.)
Kun tuhansista dinosaurusfossiileista vain yhdestä on löydetty happokäsittelyllä pehmennettävää kivettynyttä kudosta (josta ei ole edes varmaa tietoa oliko se ko. sauruksesta), niin koetteko johtopäätöksenne olevan tieteellinen vai pseudotieteellinen julistaessanne tämän perusteella kaikkien dinosaurusten eläneen vain muutama tuhat vuotta sitten (ilman ainuttakaan todellista C-14 menetelmällä ajoitettavaa löytöä)?"

TV1:n Prisma esitti maanantaina 3.5.2010 jakson "Heräävätkö hirmuliskot henkiin", joka uusittiin lauantaina 8.5.2010. Kyseisessä jaksossa esiintyivät mm fossiilin löytänyt Jack Horner ja edellemainittu Mary Schweitzer. Ohjelma näyttää kovasti tukevan kreationisien väitteitä.

Ensinnäkin, tottakai löydös oli harvinainen, kun evotieteessä "tiedettiin" että pehmytkudosta "ei voi" löytyä, eikä sitä sen takia yritettykään etsiä. Tässäkin tapauksessa löytö olisi jäänyt tekemättä, jos tutkijoilla olisi ollut tarpeeksi järeä helikopteri. Mutta koska ei ollut, luu jouduttiin sahaamaan kahtia, jotta se saatiin kuljetettua pois löytöpaikalta.

Toiseksi, ohjelman mukaan näytettä liotettiin vain muutama tunti yhdessä hapossa, jotta saatiin fossiloitunut kerros pois varsinaisen näytteen ympäriltä.

Kolmanneksi, ohjelmassa kerrottiin että edellämainitut tutkijat alkoivat tietysti tuon ensimmäisen löydön jälkeen miettiä, että onkohan sitä muissakin luissa. Ja avasivat toisenkin, ja löysivät sieltäkin. Ja tämän lisäksi on löydetty ihan eri lajin sauruksen fossiileistakin. Itseasiassa Mary S. löysi verisolujen jäänteitä jo 1990-luvulla, sitten vuonna 2005 tuli nämä T-Rex löydöt ja vuonna 2009 Brachylophosaurus canadensis. Ja nämä on dokumentoitu mm evolutionistien omassa vertaisarvioidussa tiedelehdessä Sciencessä, katso viitteet sivulta http://creation.com/dinosaur-soft-tissue-and-protein-even-more-confirmation

Neljänneksi, mitähän ihmettä RaM tarkoittaa väitteellään "kudosta (josta ei ole edes varmaa tietoa oliko se ko. sauruksesta)", kun ohjeman mukaan fossiilin löytäjä itse antoi sen tutkijalle. Ei todellakaan mitään epäselvyyttä siitä, mistä kyseinen näyte oli peräisin.

Viidenneksi, dinojen luut haisevat "Smelly bones
Schweitzer recounts how, after that first discovery, she noticed that a T. rex skeleton (from Hell Creek, Montana) had a distinctly cadaverous odour. When she mentioned this to long-time paleontologist Jack Horner, he said ‘Oh yeah, all Hell Creek bones smell.’"
http://creation.com/schweitzers-dangerous-discovery

Kuudenneksi, edellämainitussa TV1:n esittämässä dokumentissä näytettiin myös mikroskooppikuvia verisuonista ja luusoluista jne, ja tutkija ihasteli kuinka jopa luusolujen yhdistyssäikeet näkyvät. Ja selittelivät, kuinka tämä on täysin vastoin heidän aikaisempaa tietoaan kudosten säilymisestä, ja ilmoittivat, että heidän täytyy ajatella fossililoitumisprosessi uusiksi. Tutkijat siis etukäteen päättivät, että luiden täytyy olla kymmenien miljoonien vuosien ikäisiä, ja alkoivat epätoivoisesti spekuloida tuntemattomilla prosesseilla, sen asemesta että myöntäisivät loogisimman vaihtoehdon: Kudos on säilynyt, koska luut eivät ole miljoonia vuosia vanhoja.

Tuon jälkeen RaM palaa lempiaiheeseensa vedenpaisumukseen, mutta ei näytä vieläkään omaksuneen faktoja, koska aloittaa kappaleensa "Kun te uskovaiset olette viimein oivaltaneet sen, ettei nykyinen ja kadonnut (fossiilisto) eläinlajisto ole mitenkään voinut mahtua arkkiin, vaan se on lajiutunut arkissa säilytetyistä baramineista,..". Edesmeenneellä antievoluutiosivustollani oli ainakin viisi sivua, joissa viittasin varhaisiin kirkkoisiin, jotka selittivät lajiutumisen avulla eläinten mahtumisen arkkiin. Joten RaMin käyttämä ilmaisu "...olette viimeinkin oivaltaneet..." on noin 2 tuhatta vuotta ajasta jäljessä.

RaM jatkaa em virkettään "jotka supernopeudella muodostivat vedenpaisumuksen jälkeen nykyisen lajikirjon, niin miten biologina ja lääkärinä selitätte tapahtuneen? Mikä biologinen tai lääketieteellinen prosessi voi muuttaa eläimiä tuhatkertaisella nopeudella tieteen ymmärtämään muutosnopeuteen verrattuna ja miksi sitä ei ole enää esiintynyt?". Luonnosta on mitattu jopa 25 000 darwinia, fossiileista vain 0,1 darwinia. Ja nopeasta lajiutumisesta on edelleenkin havaintoja, sivulla http://creation.com/speciation-questions-and-answers artikkeleissa on viitteet evolutionistien hyväksymiin lähteisiinkin, ja edesmenneellä antievoluutiosivustollani oli myös allaoleva:

TV1 esitti 7.2.2005 (uusinta 13.2.2005) Prisma-sarjassa dokumentin Koiran elämää (Dogs and More Dogs), jossa ihmeteltiin koirien alkuperää, kesyyntymistä ja rotujen suurta määrää. Ohjelmassa tietysti väitettiin, että kysymyksessä on evoluutio, esim. ohjelman alussa Kalifornian yliopiston geenitutkija Mike Levine väittää "...eri muotoja, eri kokoja, eri värejä. Se on äärimmäinen esimerkki evoluution vaihteluista." ja kyselee "Kaikki koirat polveutuvat melko homogeenisestä susipopulaatiosta n. 10 000 vuoden takaa ja se on kiehtova tieteellinen ongelma: Miten yksi populaatio, jonka kaikki jäsenet olivat melko samannäköisiä, antoi alun näin suurelle vaihtelulle koirissa suhteellisen lyhyen ajan sisällä?" Selostaja selostaa, kuinka monilla koirilla on luppakorvat, pystyt kippurahännät ja kirjava turkki, jollaisia sudella ei ole. Ray Coppinger (Hampshire Collegen edustaja) toteaa "...geneettiseltä kannalta siihen tarvitaan mekanismi, jokin syy. Se on aina ollut mysteeri."

Hieman myöhemmin ohjelmassa sitten ruvetaan ratkomaan tätä mysteeriä. Selostaja kertoo Sipeariassa suoritetusta kokeesta. Paikalliset kettujen kasvattajat pyysivät geenitutkija Dimitri Beljajevia jalostamaan heille vähemmän agressiivisia kettuja. Tutkija aloitti jalostamisen, joka tuotti yllättäviä tuloksia. Selostaja totetaa "...kymmenennen sukupolven kohdalla hän näki asioita, joita ei ollut osannut odottaa." R. Coppinger jatkaa "Äkkiä kettujen korvat rupesivat laskemaan, hännät nousemaan. Ketut rupesivat haukkumaan, mikä ei ole niille luonteenomaista. Niiden turkit rupesivat olemaan eri värisiä." Selostaja kertoo, että tutkija oli mitannut kettujen adrenaliinitasot ja huomannut sen olevan paljon normaalia matalammalla. Coppinger selittää "...adrenaliini on biokemiallisella polulla, joka johtaa myös melaniiniin eli liittyy turkin väriin." josta selostaja jatkaa "Kun Beljajev jalosti kettujaan kesyiksi, sukupolvien mittaan niiden ruumis rupesi tuottamaan poikkeavia määriä useita eri hormoneja. Nämä hormonit puolestaan saivat alulle suuren määrän muutoksia, jotka jotenkin saivat aikaan yllättävän paljon geneettistä muuntelua." Pennsylvanian yliopiston edustaja James Serpell selittää "Pelkkä kesyyden valinta järkytti eläinten geeniperimää siinä määrin, että ilmaantui asioita, joita luonnonpopulaatioissa ei ole." ja selostaja päättää osuuden totemalla "Useimmat tutkijat uskovat nyt, että jotakin hyvin samanlaista tapahtui myös jollekin susipopulaatiolle yli 10 000 vuotta sitten."

Ohjelman alkupuolella Coppinger kertoo, miten susi ja koira eroavat toisistaan "Susi on iso ja sillä on vahvat hampaat, sen voi nähdä tappavan. Koiralla on pienet hampaat. Sudella on isot aivot. Koiralla on pikkuruiset aivot.". Ohjelman loppupuolella kerrotaan, miten susi (ja yleensäkin petoeläimet) saalistavat: susi etsii saalista, sen löydettyään alkaa väijyä sitä, sitten hyökkää ja ajaa sitä takaa, kunnes pääsee tarttumaan siihen, ja lopuksi susi tietysti tappaa saaliinsa ja syö sen. Eri koiraroduilla sen sijaan on vain osa näistä kyvyistä, ohjelmassa esiteltiin kuinka pointterit etsivät saaliin, noutajat noutavat metsästäjän ampuman linnun, jne. Lopuksi ohjelmassa esiteltiin järkyttäviä esimerkkejä jalostuksen aiheuttamista sairauksista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että koirat ovat selvästi rappeutuneita susia, joten ne eivät todellakaan todista kehitysopin edellyttämästä kehityksestä, sen sijaan ne ovat oiva esimerkki rappeutumisesta. Ja susien kesyyntyminen ja "lajiutuminen" yli neljäksisadaksi koiraroduksi noin 10 000 vuotta sitten kuulostaa lähes YEC-kreationismilta. Mielenkiintoista oli myös, että susien alkuperästä ei mainittu sanaakaan. Sen sijaan ohjelmassa oli useita asiavirheitä, esim. puhuttiin geeneistä kun olisi pitänyt puhua alleeleista, ja puhuttiin sairauksia aiheuttavista geeneistä, vaikka eihän geenit aiheuta sairauksia vaan geenien vioittuminen, siis haitalliset mutaatiot. Ohjelmaa on kommentoitu myös sivulla http://www.netikka.net/mpeltonen/evolyh2.htm ja koirista löytyy faktaa myös AiG:n sivulta http://www.answersingenesis.org/docs/3562.asp ja
http://www.answersingenesis.org/creation/v18/i2/dogs.asp

Takaisin vuoteen 2010 ja RaMin sivuun. RaM esittää Reinikaiselle henkilökohtaisia kysymyksiä, joten minä en tietenkään vastaa niihin, koska en ole Reinikainen. Lisäksi huomautan, että Reinikainen on jo käsitellyt useita RaMin kysymiä asioita (esim atavismi) jo kirjassaan "Unohdettu Genesis" ja muissa kirjoissaan. RaM siis tivaa asioita, jotka Reinikainen on selittänyt jo 10 - 20 vuotta sitten. Kuten Reinikaisen ja evolutionisti Tikkasen välinen debatti Critica ry:n sivustolla osoittaa, Reinikainen kyllä vastaa asiallisiin kirjoituksiin
http://www.critica.fi/vastine2.html